Kharon
Tässä artikkelissa haluamme käsitellä Kharon-aihetta tarjotaksemme laajan ja yksityiskohtaisen näkemyksen tästä aiheesta, joka on niin tärkeä nykyään. Pyrimme analysoimaan kaikkia Kharon:een liittyviä näkökohtia sen alkuperästä sen vaikutuksiin yhteiskuntaan ja sen ajan kuluessa tapahtuvan kehityksen kautta tarjotaksemme lukijoillemme täydellisen ja ajantasaisen näkökulman. Tietojen, tutkimusten ja todistusten avulla pyrimme valaisemaan Kharon:tä ja sen vaikutuksia tavoitteenamme tarjota rikastuttavaa ja arvokasta tietoa niille, jotka ovat kiinnostuneita syventymään tähän aiheeseen. Toivomme, että tämä artikkeli toimii lähtökohtana Kharon:n kriittiselle ja rakentavalle pohdinnalle, herättää keskustelua ja ratkaisujen etsimistä tähän ongelmaan.
Kharon (m.kreik. Χάρων) on kreikkalaisessa mytologiassa Erebosin ja Nyksin poika sekä manalan lautturi.[1] Hän vei kuolleiden sielut Akheronjoen tai Styksin yli Haadeksen valtakuntaan, jos näillä oli antaa kolikko maksuksi. Jos ei maksanut, joutui vaeltamaan joen rannalla sata vuotta. Tästä syystä kreikkalaiset asettivat aina kuolleiden kielen alle oboli-kolikon ennen ruumiiden hautaamista.[2]
Etruskien mytologiassa Kharon tunnetaan nimellä Charun, ja hänet kuvataan kuoleman demonina, joka kantaa suurta moukaria.[1]
Tarinoiden mukaan Aineias ja Orfeus ovat kulkeneet Kharonin kyydissä elävinä.
Kharon-hahmo on luultavasti peräisin sumerilaisilta, joiden mytologiassa oli vastaava hahmo.
Kirjailija Dante Alighieri toi Kharonin kristilliseen mytologiaan teoksessaan Jumalainen näytelmä. Kharon on ensimmäinen nimeltä mainittu hahmo, jonka kirjan kertojapäähenkilö tapaa Helvetissä.
Lähteet
- ↑ a b Charon Britannica Academic, Encyclopædia Britannica. Viitattu 8.9.2017. (englanniksi)
- ↑ Alf Henrikson: Suuri tarukirja, s. 139, 140, 203. Koko Kansan Kirjakerho, 1983. ISBN 951-864-014-9
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kharon Wikimedia Commonsissa
