Nykymaailmassa Knut Munck:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle yhteiskunnalle. Knut Munck on onnistunut kiinnittämään miljoonien ihmisten huomion eri puolilla maailmaa joko kulttuuriin, talouteen, politiikkaan tai tieteeseen kohdistuvan vaikutuksensa vuoksi. Sen vaikutus ulottuu eri alueille ja sen tutkimisesta ja ymmärtämisestä on tullut olennaista nykydynamiikan ymmärtämisessä. Tässä artikkelissa perehdymme Knut Munck:n kiehtovaan maailmaan, tutkimme sen eri puolia ja analysoimme sen merkitystä nyky-yhteiskunnassa.
Knut Emil Robert Munck (4. huhtikuuta 1807 Vihti – 1. joulukuuta 1869 Ruotsinpyhtää) oli suomalainen prokuraattorin apulainen ja valtiopäivämies.
Munckin vanhemmat olivat Vihdin Irjalassa maatilan omistanut eversti Claes Johan Munck (k. 1839) ja Kristina Elisabet Arnkihl. Hän pääsi ylioppilaaksi 1821 ja suoritti Turun akatemiassa tuomarintutkinnon 1826. Hän sai varatuomarin arvon 1833 ja kihlakunnantuomarin arvonimen 1838.
Munck oli Turun hovioikeudessa ylimääräisenä notaarina 1827, senaatin talousosaston ylimääräisenä kopistina 1827–1831, yleisen kanslian kopistina 1831–1832, kansliatoimituskunnan kopistina 1832–1835 sekä oikeusosaston kopistina 1835–1838. Hän oli senaatin oikeusosastolla kanslistina 1838–1841, protokollasihteerinä 1841–1846, esittelijäsihteerinä 1846–1857, prokuraattorin sijaisena 1857–1861 ja prokuraattorin apulaisena 1861–1868. Munck oli myös siviilivirkakunnan leski- ja orpokassan asiamiehenä 1837–1838 ja sihteerinä 1838–1846. Hän omisti Ruotsinpyhtäällä Kullan tilan vuodesta 1855 alkaen. Munck osallistui aatelissäädyssä valtiopäiville 1863–1864.
Munck oli naimisissa vuodesta 1841 Katarina Augusta Charlotta von Bornin kanssa.[1]
| Edeltäjä: Bror Peterson |
Prokuraattorin apulainen 1857–1868 |
Seuraaja: Theodor Sederholm |