Koirankuonolainen

Tässä artikkelissa Koirankuonolainen:tä käsitellään laajasta ja täydellisestä näkökulmasta, ja tavoitteena on tarjota lukijalle globaali ja yksityiskohtainen näkemys tästä aiheesta. Asiaankuuluvat näkökohdat analysoidaan ja päivitetään ja tarjotaan totuudenmukaista tietoa, joka tulee luotettavista asiaan erikoistuneista lähteistä. _Var1 on nykyään erittäin kiinnostava ja ajankohtainen aihe, joten on tärkeää ymmärtää sen merkitys ja vaikutukset eri alueilla. Artikkelin aikana esitellään erilaisia ​​lähestymistapoja ja mielipiteitä sekä konkreettisia esimerkkejä, jotka auttavat rikastuttamaan Koirankuonolainen:n ymmärtämistä.

Koirankuonolainen, kuvitusta Liber Chronicarum -kronikasta vuodelta 1493

Koirankuonolaiset (lat. cynocephali)[1] ovat taruolentoja vanhoissa eurooppalaisissa tarinoissa. Koirankuonolaisella on ihmisen vartalo ja koiran pää, tai ainakin koiran kuono, ja usein ne ovat karvaisia. Koirankuonolaisiksi kuvattiin joissain keskiaikaisissa tarinoissa aasialaiset, joita vastaan taisteltiin.

Eurooppalainen tarinaperinne

Ortodoksisessa taiteessa 1600-luvulta alkaen Pyhä Kristoforos esitettiin usein koirankuonolaisena kreikkalaisen legendan mukaisesti.

Koirankuonolaiset on vanha uskomus koiranpäisten ihmisten olemassaolosta. Uskomus tavataan jo kreikkalaisilla ja roomalaisilla. Antiikin kreikkalainen historioitsija Herodotos (noin 484–425 eaa.) kertoo koirankuonolaisia eläneen Libyan itäosissa rinnan päättömien kanssa, joilla oli silmät rinnassaan. Lähteeksi historioitsija ilmoittaa "libyalaiset".[2]

Solinus (3. vuosisadalla) mainitsee koirankuololaisia eläneen Intian vuoristoissa. Aithikos Istrialainen kertoo heidän asuvan kauimpana pohjoisessa meressä olevilla saarilla. Adam Bremeniläinen kirjassaan pohjoisista maista ja kansoista sanoo niitä olevan Naistenmaassa (so. Suomessa), jossa miehet ovat mukaan koirankuonolaisia. He puhuvat kieltä, joka on puoleksi puhetta ja puoleksi koiranhaukuntaa. Hän kertoo niitä nähtävän vankeina Venäjällä.[1]

Pyhä Kristoforos

Pääartikkeli: Pyhä Kristoforos

Pyhä Kristoforos on pyhimys, jonka kerrotaan tulleen surmatuksi marttyyrinä Rooman keisari Deciuksen (249–251) tai toisten tietojen mukaan Maximinus Daian aikana (308–313).[3] Kreikkalaisen legendan mukaan hänen alkuperäinen nimensä oli Rebrebus, ja hän oli koirankuonolainen. Hän oli joutunut sotavangiksi ja sen jälkeen sotilaaksi Rooman armeijan yksikköön nimeltä numerus Marmaritarum, jollainen on todellisuudessa ollut olemassa Antiokiassa. Sen sotilaat tulivat Egyptin ja Libyan rajaseudulta Marmaricasta.[4] On arveltu, että Kristoforoksen koirankuonolaisuus johtuisi siitä, että Herodotoksen Historiateoksessa Libyan Marmaricassa asuvien kerrottiin olleen koiranpäisiä.[2]

Saksalainen piispa ja runoilija Walter Speyeriläinen kuvasi Pyhän Kristoforoksen koiranpäiseen lajiin kuuluvana jättiläisenä, joka asui Kanaanin maassa, söi ihmislihaa ja haukkui. Mutta kun hän tapasi Kristus-lapsen, hän katui aikaisempaa käytöstään ja otti vastaan kasteen. Tällöin hän myös sai ihmismäisen ulkonäön, ja siitä lähtien hän omisti elämänsä kristilliselle palvelukselle ja tuli yhdeksi sotilaspyhimyksistä.[5]

Suomalainen kansanperinne

Kertomuksia tunnetun maailman äärellä asuvasta koirankuonolaisten kansasta tavataan sittemmin useilla Euroopan kansoilla, mukaan lukien suomalaiset ja virolaiset. Muun muassa Kalevipoeg joutuu Lapin puolella käydessään koirankuonolaisten maahan. Myöhemmin on kansan kertomuksissa suuresta Pohjan sodasta, ja jo Jaakko Pontuksen sodasta koirankuonolaisten nimi siirtynyt Venäjän armeijassa palveleville kalmukeille ja muille aasialaisille kansoille. Uskomuksen on selitetty syntyneen siitä, että useilla luonnonkansoilla on ollut tapana pitää pukunaan hartioilla ja päässä petojen nahkoja kynsineen turpineen.[1]

Myös suomalaisessa kansanperinteessä kerrotaan kohtaamisista koirankuonolaisten kanssa. Nämä tapahtuvat yleensä syrjäseuduilla tai aivan korvessa. Koirankuonolaisia uskottiin olevan varsinkin sankoissa metsissä ja Lapissa.[6] Olennot puhuvat vierasta kieltä ja ovat vihamielisiä. Erään tarinan mukaan koirankuonolaiset kiduttivat kiinni saamansa tytön kuoliaaksi. Ainoan silminnäkijän, toisen tytön kertomus uskottiin käräjillä, ja hän säästyi murhasyytteeltä.lähde?

Katso myös

Lähteet

  • Herodotos: Historiateos 1. Suomentanut Edvard Rein. WSOY, 1964.

Viitteet

  1. ↑ a b c Koirankuonolaiset, Tietosanakirja osa 4, palsta 1157, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1911
  2. ↑ a b Herodotos 1964, s. 397
  3. ↑ T.D. Barnes: The New Empire of Diocletian and Constantine, s. 65–66. Cambridge, MA, 1982.
  4. ↑ David Woods, "St. Christopher, Bishop Peter of Attalia, and the Cohors Marmaritarum: A Fresh Examination", Vigiliae Christianae, Vol. 48, No. 2 (Jun., 1994)
  5. ↑ Vualtheri Spirensis: Vita et passio sancti Christophori martyris. Academische Bucdruckerei,, 1879. Teoksen verkkoversio.
  6. ↑ Tapani Niemi: Lapissa kansojen kulttuurit ovat sulautuneet aina yhteen Levin Sanomat. Viitattu 16.3.2008.

Aiheesta muualla