Koivuniemi (Tunkua)

Tänään aiomme sukeltaa Koivuniemi (Tunkua):n kiehtovaan maailmaan, aiheeseen, joka on saanut niin asiantuntijoiden kuin harrastajienkin huomion. Alkuperäistään tämän päivän vaikutuksiin Koivuniemi (Tunkua) on ollut lukemattomien tutkimusten ja keskustelujen kohteena. Koivuniemi (Tunkua):n historia ulottuu vuosisatojen taakse, ja se on kehittynyt ja mukautunut yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin. Tässä artikkelissa tutkimme Koivuniemi (Tunkua):n monia puolia sen historiallisimmista puolista sen vaikutuksiin nykymaailmassa. Yhdessä alan asiantuntijoiden kanssa tutkimme sen pääpiirteitä, haasteita ja mahdollisuuksia tarjoamalla syvän ja täydellisen näkemyksen Koivuniemi (Tunkua):stä ja sen merkityksestä nykyisessä tilanteessa.

Koivuniemi
Берёзово, Berjozovo

Koivuniemi

Koordinaatit: 64°23′33″N, 32°59′45″E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Belomorskin piiri
Kunta Sosnavitsa
Hallinto
 – Asutustyyppi entinen kylä
Väkiluku 0











Koivuniemi[1] (ven. Берёзово, Berjozovo) on entinen kylä Karjalan tasavallan Belomorskin piirin Sosnavitsan kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Tungutjärveen yhteydessä olevan Koivujärven länsirannalla 25 kilometriä Tunkuasta länteen.

Suikujärven pogostaan kuulunut Koivuniemen kylä mainitaan ensimmäisen kerran 1500-luvun lopun verokirjoissa[2]. 1900-luvun alussa se kuului Tunkuan volostiin ja Voijärven seurakuntaan. Vuonna 1905 Koivuniemessä oli 30 taloa ja 159 asukasta.[3] Kylässä oli tsasouna ja vuonna 1907 perustettu koulu. Lähellä sijaitsevassa Lukinsaaressa oli 1600-luvun lopulla vanhauskoisten erakkola,[4] jonka hengellisenä johtajana toimi Solovetskin luostarin munkki Pimen. Vuonna 1687 saarelle Paatenesta ja muista paikoista kerääntyneet vanhauskoiset tekivät polttoitsemurhan, jossa kuoli tuhat ihmistä[5][6].

Neuvostoaikana perustettiin Tunkuan piiriin kuulunut Koivuniemen kyläneuvosto. Vuonna 1933 sen seitsemässä kylässä oli 500 asukasta, joista lähes kaikki olivat karjalaisia. Koivuniemen lisäksi kyläneuvostoon kuuluivat Kompakka (ven. Kompakovo), Kuikkavaara (Kuikovaraka), Lukinsaari (Lukin Ostrov), Markkisenvaara (Markova Gora), Niemi (Navolok) ja Viiru (Virnavolok).[7]

Talvisodan alettua seudun asukkaat evakuoitiin Komin tasavaltaan ja Siperiaan. Sodan aikana neuvostosotilaat polttivat kylien rakennukset partisaanien tukikohtana toiminutta Koivuniemeä lukuun ottamatta. Sodan jälkeen Tunkuan kyläneuvostoon kuulunut Koivuniemi oli seudun ainoa jäljellä ollut asutus. Se lakkautettiin vuonna 1962 Tungutjärven pintaa nostettaessa.[8][9]

Koivuniemen lähistöltä on löydetty lukuisia kivikautisia asuinpaikkoja[10]. Kylästä olivat kotoisin Petroskoin suomalaisen teatterin näyttelijä Aleksandr Štšelin[8] sekä Itä-Karjalan kansannousun johtaja Vaseli Levonen alias Ukki Väinämöinen.

Lähteet

  • Koškina, S. V.: Soroka–Belomorsk, 1919–1938: krajevedtšeskije zapiski, letopis. Petrozavodsk: Barbašina Je. A., 2013. ISBN 978-5-905699-08-5

Viitteet

  1. ↑ EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 23.7.2015.
  2. ↑ Koškina, s. 209.
  3. ↑ Spisok naseljonnyh mest Arhangelskoi gubernii k 1905 godu, s. 196–197. Arhangelsk: Arhangelski gubernski statistitšeski komitet, 1907.
  4. ↑ Koškina, s. 212, 226, 308.
  5. ↑ Pöllä, Matti: Vienan Karjalan etnisen koostumuksen muutokset 1600–1800-luvulla, s. 58–59. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1995. ISBN 951-717-893-X
  6. ↑ Istorija Karelii s drevneiših vremjon do naših dnei, s. 129. Petrozavodsk: Periodika, 2001. ISBN 5-88170-049-X
  7. ↑ Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 11. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
  8. ↑ a b Gužijev, Gennadi: O rodine i rodnyh newmashozero.edusite.ru. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 5.8.2015. (venäjäksi)
  9. ↑ Izmenenija administrativno-territorialnogo ustroistva KASSR v 1960–1965 godah resources.krc.karelia.ru. Viitattu 5.8.2015. (venäjäksi)
  10. ↑ Objekty istoriko-kulturnogo nasledija Karelii monuments.karelia.ru. Viitattu 5.8.2015. (venäjäksi)