Tässä artikkelissa aiomme tutkia aihetta Kolapähkinä, aihe, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion viime vuosina. Kolapähkinä on monitahoinen aihe, joka on ollut tutkimuksen ja keskustelun aiheena jo pitkään. Kautta historian Kolapähkinä:llä on ollut ratkaiseva rooli ihmiselämän eri osa-alueilla tieteestä kulttuuriin, politiikkaan ja yhteiskuntaan yleensä. Tässä artikkelissa sukeltamme Kolapähkinä:n eri ulottuvuuksiin ja yritämme valaista sen vaikutuksia ja vaikutuksia nykymaailmaan. Yksityiskohtaisen ja kattavan analyysin avulla yritämme tarjota täydellisen kuvan Kolapähkinä:stä ja sen merkityksestä tänään.
Kolapähkinät eli gurupähkinät[1] ovat ruokana ja perinteisen kulttuurisesti käytettäviä kahden koolapuulajin (Cola) siemeniä. Niitä saadaan koolapuusta (Cola acuminata) ja lajista Cola nitida, jotka kasvavat luontaisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa etenkin sen läntisissä ja keskisissä osissa, sademetsämäisen kuumankosteilla tai myös korkean pintaveden maan alueilla.[2] Siemeninä kolapähkinät eivät nimestään huolimatta ole kasvitieteellisesti pähkinöitä.
Kolapähkinät sisältävät keskimäärin 2,8 prosenttia kofeiinia, mikä on suhteellisesti enemmän kuin kahvipavuissa. Kolapähkinät sisältävät myös keskimäärin 0,05 prosenttia teobromiinia.[2]
Kolapähkinöitä käytetään useiden ruokien ja juomien valmistusaineena ja ne antavat hieman kirpeän, makean, miellyttävän maun. Niistä myös erotetaan kofeiinia teollisesti. Kolapähkinöitä on aiemmin viety suuria määriä Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan niiden mukaan nimettyjen kolajuomien maustamiseen.[2] Monissa kolajuomissa, kuten Coca-Colassa, ei kuitenkaan enää nykyään käytetä aitoa kolapähkinää.[3]
Kolapähkinöiden merkittävimmät tuottajamaat ovat Nigeria (yli puolet maailmantuotannosta), Norsunluurannikko, Kamerun, Ghana ja Sierra Leone.
Kolapähkinöitä on käytetty ammoisista ajoista lähtien ja niitä mm. pureskellaan varsinkin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa sellaisenaan suun raikastamiseksi ja niiden piristävän vaikutuksen vuoksi. Kolapähkinöiden pureskelua yhdessä on pidetty teen- ja kahvinjuontiin verrattavana sosiaalisena tapahtumana. Lisäksi niitä on käytetty yhteisöjen seremoniallisissa menoissa ja uskonnollisissa menoissa ja annettu lahjoiksi yhteisöissä tai vieraille.[2]