Nykymaailmassa Kolkyt ja risat:stä on tullut toistuva teema, joka on kiinnittänyt koko yhteiskunnan huomion. Teknisen kehityksen, kulttuuristen muutosten tai historiallisten tapahtumien seurauksena Kolkyt ja risat on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen. Ei ole epäilystäkään siitä, että Kolkyt ja risat on herättänyt keskustelua ja pohdintaa kaikilla aloilla sen vaikutuksista talouteen politiikkaan ja ihmisten jokapäiväiseen elämään. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Kolkyt ja risat:n eri näkökohtia ja seurauksia sekä siihen liittyviä erilaisia näkemyksiä.
Kolkyt ja risat | |
---|---|
Thirtysomething | |
Kehittäjä(t) |
Edward Zwick Marshall Herskovitz |
Pääosissa |
Ken Olin Mel Harris Melanie Mayron Timothy Busfield Patricia Wettig Peter Horton Polly Draper |
Alkuperämaa | Yhdysvallat |
Alkuperäiskieli | englanti |
Verkko | ABC |
Esitetty | 1987 – 1991 |
Tuotantokausia | 4 |
Jaksoja | 85 |
Säveltäjä(t) |
W. G. Snuffy Walden Stewart Levin Jay Gruska |
Aiheesta muualla | |
IMDb |
Kolkyt ja risat (Thirtysomething) on yhdysvaltalainen television draamasarja vuosilta 1987–1991. Se kuvaa kahden suuriin ikäluokkiin kuuluvan avioparin elämää. He ovat ajalle tyypillisiä ”juppeja”, nuoria koulutettuja kaupunkilaisia. Aviomiehet Michael (Ken Olin) ja Elliot (Timothy Busfield) työskentelevät omassa mainostoimistossaan, kun taas vaimot Hope (Mel Harris) ja Nancy (Patricia Wettig) ovat valinneet kotiäidin roolin.[1]
Sarja teki televisiohistoriaa esittämällä tiettävästi ensimmäisen miesten välisen intiimin kohtauksen prime time -ohjelma-ajalla.[1]
Kolkyt ja risat -sarjan loivat Edward Zwick ja Marshall Herskovitz ABC-televisioyhtiölle. Sen tyylissä on vaikutteita muun muassa John Saylesin esikoiselokuvasta Return of the Secaucus 7 (1980) ja Lawrence Kasdanin elokuvasta Sisärengas (1983)[2], ja sarja on puolestaan antanut vaikutteita muun muassa brittisarjalle Rimakauhua ja rakkautta.
Kolkyt ja risat palkittiin Golden Globe -gaalassa parhaana draamasarjana vuonna 1989, ja se oli palkintoon ehdolla myös 1988, 1990 ja 1991. Patricia Wettig sai roolistaan Golden Globen 1991, ja ehdolla olivat myös Ken Olin ja Mel Harris vuonna 1990.[3] Wettig ja Timothy Busfield palkittiin rooleistaan Primetime Emmyllä 1991, ja sarja toi tekijöilleen 11 muutakin Emmyä vuosien varrella saamistaan 42 ehdokkuudesta[4]. Sarja sai monia muitakin televisioalan palkintoja ja palkintoehdokkuuksia[5].
Sarja jakoi Yhdysvalloissa tv-kriitikoiden mielipiteitä: joku arvostelija kuittasi sen sarjaksi, jossa "valkoiset tyypit vain istuvat ja valittavat". Se saavutti kuitenkin varsin hyviä katselijalukuja arkidraamaksi markkinoilla, joissa yleisö oli tottunut sairaala- ja poliisisarjoihin ja rikkaista kertoviin saippuaoopperoihin.[6] Varsinkin sarjan kolmea ensimmäistä jaksoa on moitittu ja tarinan sanottu pääsevän kunnolla liikkeelle vasta niiden jälkeen[7].
Sakari Määttänen esitteli Kolmoskanavan Suomeen tuomaa uutuussarjaa laajassa jutussaan Helsingin Sanomissa syyskuussa 1988. Hänestä tämä amerikkalaissarja kertoo kerrankin oikeista ihmisistä oikeine tavallisine ongelmineen ”elämää vesittämättä”. Sarjan saamaa suosiota hän perusteli sen suuria sodanjälkeisiä ikäluokkia puhuttelevalla aitoudella ja samastuttavuudella. Senikäiset olivat 1980-luvun lopulla poliittisesti sallivampia ja kansainvälisemmin ajattelevia kuin vanhempansa, mutta taloudellisissa asioissa konservatiiveja ja tarkkoja ja siksi usein vanhempiaan paremmin menestyviä. Määttänen ihasteli käsikirjoitusta ja sen aitoa dialogia.[8] Helsingin Sanomien tv-sivun toimittajan Marjatta Möttölän mielestä Kolkyt ja risat ei ole eurooppalaisittain kovin vallankumouksellista, mutta kuitenkin hyvätasoista käyttödraamaa jonka nasevaa ja paikoin humoristista kulkua seuraa mielellään[9].
Sarjan tuotantokaudet julkaistiin DVD-kokoelmina vuodesta 2009 alkaen. Julkaisu viivästyi, koska sarjassa kuultavien kymmenien aikakauden hittikappaleiden käyttöoikeuksista sopiminen kesti kauan ja maksoi paljon[7].