Nykymaailmassa Kolmas Intian–Pakistanin sota on aihe, joka on saanut suuren merkityksen useilla alueilla. Henkilökohtaisesta ammattitasolle Kolmas Intian–Pakistanin sota on kiinnittänyt monien huomion monien seurausten ja seurausten vuoksi. Ajan myötä on käynyt selväksi, että Kolmas Intian–Pakistanin sota on ratkaiseva tekijä ihmisten elämässä, sillä se vaikuttaa heidän päätöksentekoon, käyttäytymiseen ja yleiseen hyvinvointiin. Tästä syystä on erittäin tärkeää ymmärtää tämä ilmiö perusteellisesti ja analysoida sen eri ulottuvuuksia, jotta siihen voidaan puuttua riittävästi. Tässä artikkelissa tutkimme tarkemmin Kolmas Intian–Pakistanin sota:n vaikutuksia eri yhteyksissä ja pyrimme tarjoamaan strategioita ja suosituksia sen tehokkaaseen ratkaisemiseen.
Kolmas Intian–Pakistanin sota | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Osa Bangladeshin itsenäisyyssotaa | |||||||||
| |||||||||
Osapuolet | |||||||||
Komentajat | |||||||||
|
| ||||||||
Vahvuudet | |||||||||
500 000 sotilasta |
365 000 sotilasta | ||||||||
Tappiot | |||||||||
9 000 kaatunutta |
Intian–Pakistanin sota vuoden 1971 joulukuussa liittyi Bangladeshin itsenäistymiseen. Varsinaiset sotatoimet kestivät kaksi viikkoa 3.–16. joulukuuta ja päättyivät Pakistanin tappioon. Bangladeshin itsenäisyyssodassa Intia asettui Bangladeshin (silloisen Itä-Pakistanin) puolelle. Länsipakistanilaisten arveltiin murhanneen kolme miljoonaa ihmistä, ja kymmenen miljoonaa pakolaista vyöryi Intiaan.
Intian Indira Gandhi yritti koota kansainvälistä painostusta Euroopan matkallaan. Yhdysvaltain tiedettiin tukevan Länsi-Pakistania, Neuvostoliiton Itä-Pakistania. Intialaiset siirsivät joukkojaan lähemmäs rajaseutuja ja odottivat talven tuloa, mikä tukkisi Himalajan solat ja estäisi Kiinan sekaantumisen sotatoimiin.
Joulukuun 3. päivän iltana pakistanilaiset tekivät ilmaiskun Pohjois-Intian sotilaslentokentille. Intialaiset iskivät takaisin seuraavana päivänä, ja hyökkäisivät Itä-Pakistanissa olevien länsipakistanilaisten joukkojen kimppuun maalta, mereltä ja ilmasta. Länsi-Pakistanin armeija antautui kahdessa viikossa, ja intialaiset saivat 90 000 sotavankia.[1]