Kolmas Italian itsenäisyyssota

Tässä artikkelissa aiomme tutkia Kolmas Italian itsenäisyyssota:n kiehtovaa historiaa, aihetta, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion vuosien varrella. Alkuperäistään sen vaikutuksiin nyky-yhteiskuntaan Kolmas Italian itsenäisyyssota on ollut ratkaisevassa roolissa muotoillessamme tapaamme ymmärtää maailmaa. Tässä artikkelissa tarkastelemme yksityiskohtaisesti Kolmas Italian itsenäisyyssota:n tärkeimpiä puolia sen ensimmäisistä ilmenemismuodoista viimeisimpiin innovaatioihin, jotka ovat mullistaneet tapamme nähdä sen. Lisäksi saamme selville, kuinka Kolmas Italian itsenäisyyssota on jättänyt jälkensä populaarikulttuuriin vaikuttaen kaikkeen taiteesta ja muodista politiikkaan ja teknologiaan. Valmistaudu uppoutumaan Kolmas Italian itsenäisyyssota:n jännittävään universumiin ja löydä kaikki, mitä tällä ilmiöllä on meille tarjottavanaan.

Kolmas Italian itsenäisyyssota
Osa seitsemän viikon sotaa ja Italian yhdistymistä
Custozan taistelu, Juliusz Kossakin maalaus 1868
Päivämäärä: 20. kesäkuuta – 12. elokuuta 1866 Lopputulos: Italian voitto Aluemuutokset: Venetsia siirtyi Italialle
Osapuolet
Italian kuningaskunta	Itävallan keisarikunta Liechtenstein
Vahvuudet
220 000	130 000
Tappiot
11 000	9 000

Kolmas Italian itsenäisyyssota oli rinnakkainen seitsemän viikon sodan kanssa. Sodan osapuolina olivat toisella puolella Italian kuningaskunta ja sen laivasto Regia Marina sekä vastapuolina Itävallan keisarikunta ja Liechtenstein. Sodassa käytiin muun muassa Lissan taistelu 1866. Sota päättyi Wienin sopimukseen, joka solmittiin 1866. Ehtoihin kuului Venetsian, Mantuan ja Länsi-Friulin siirtyminen Italian hallintaan.

Rooma ja nykyinen Latium jäivät Italian kuningaskunnan ulkopuolelle vuoteen 1870 saakka, jolloin ne yhdistettiin Italiaan.

Sodan italialaisia sankareita oli Giuseppe Garibaldi, joka hyökkäsi Roomaan 1862, mutta ei onnistunut valtaamaan sitä, vaan haavoittui ja joutui vangiksi.^selvennä

Liechtenstein lähetti Itävallan tueksi sotaan 80 miestä.^[1] Liechtensteinilaisjoukot eivät kuitenkaan osallistuneet taisteluihin, ja palasivat kuusi viikkoa myöhemmin kotimaahansa.^[2] Liechtensteiniin palasi itse asiassa 81 sotilasta, sillä joukot olivat värvänneet Italiasta mukaansa ”uuden ystävän”.^[1]

Lähteet

1. ↑ ^{a b} Liechtenstein Lonely Planet. Viitattu 18.4.2018. (englanniksi)
2. ↑ Sonderausstellung: «1866 – Liechtenstein im Krieg – Vor 150 Jahren» 11.5.2016. Lie:Zeit. Viitattu 18.4.2018. (saksaksi)

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Third Italian War of Independence