Kolmetoistavuotinen sota

Nykyään Kolmetoistavuotinen sota:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle yhteiskunnalle. Taloudellisista vaikutuksistaan ​​poliittisiin päätöksiin Kolmetoistavuotinen sota on asettanut itsensä keskeiseksi aiheeksi ajankohtaisissa keskusteluissa ja keskusteluissa. Tämän ilmiön ymmärtämiseksi paremmin on tärkeää analysoida sen eri ulottuvuuksia ja seurauksia. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Kolmetoistavuotinen sota:n eri puolia ja sitä, miten ne ovat muokanneet ja vaikuttaneet ympäristöömme.

Tämä artikkeli kertoo Puolan ja saksalaisen ritarikunnan sodasta. Kolmetoistavuotiseksi sodaksi kutsutaan myös 1500-luvun lopussa käytyä pitkää Turkin sotaa ja 1600-luvun puolivälin Puolan ja Venäjän sotaa.
Kolmetoistavuotinen sota
Konitzin taistelu, maalaus vuodelta 1900
Konitzin taistelu, maalaus vuodelta 1900
Päivämäärä:

1454–1466

Lopputulos:

Puolan voitto

Osapuolet

Puolan kuningaskunta

Saksalainen ritarikunta

Kolmetoistavuotinen sota (saks. Dreizehnjähriger Krieg; puol. Wojna trzynastoletnia) käytiin vuosina 1454–1466. Sodan osapuolina olivat Puolan kuningaskunta ja saksalainen ritarikunta.

Puolan kuningas Kasimir IV halusi takaisin saksalaiselle ritarikunnalle aikaisemmissa sodissa (1309–1343 ja 1410–1411) menetetyt Puolan alueet. Ritarikunnan itsevaltainen hallinto johti vuonna 1454 puhjenneeseen kapinaan Preussissa. Puola tuki kapinallisia ja julisti sodan ritarikunnalle. Ritarikunta voitti aluksi Konitzin taistelun, mutta sodan jatkuessa ritarikunnan talous joutui vaikeuksiin. 1457 palkkasotureille ei voitu enää maksaa ja ritarikunta luovutti päätukikohtansa Marienburgin puolalaisille. Vuoteen 1462 mennessä ritarikunta oli työnnetty Itä-Preussiin. 17. syyskuuta 1462 ritarikunta hävisi ratkaisevan Puckin taistelun.

Puolan sotamenestys jatkui ja 14. lokakuuta 1466 solmittiin toinen Thornin rauha. Rauhassa Puola sai Pommerellenin ja Länsi-Preussin. Itä-Preussi jäi ritarikunnalle, jonka uudeksi pääkaupungiksi tuli Königsberg. Ritarikunnan suurmestarista tuli Puolan kuninkaan vasalli ja aikaisemmin tiukasti saksalainen ritarikunta joutui hyväksymään myös puolalaisia jäsenikseen.

Lähteet