Konsonanssi

Tämän päivän artikkelissa tutkimme Konsonanssi:tä, aihetta, joka on kiinnittänyt ihmisten huomion ympäri maailmaa. Syntymisestään lähtien Konsonanssi on synnyttänyt laajan kirjon mielipiteitä ja tunteita, ja siitä on tullut keskeinen keskustelunaihe eri alueilla. Vuosien varrella Konsonanssi on osoittanut merkityksensä yhteiskunnassa, käynnistänyt kiihkeitä keskusteluja ja vaikuttanut merkittävästi ihmisten elämään. Tässä artikkelissa perehdymme Konsonanssi:n eri puoliin ja tutkimme sen alkuperää, kehitystä ja sen vaikutusta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Valmistaudu astumaan Konsonanssi:n kiehtovaan maailmaan ja tutustu kaikkeen, mitä tällä teemalla on tarjota.

Konsonanssi (lat. soida yhteen), musiikillisena terminä voi viitata joko tasasointiseen harmoniaan, sointuun tai intervalliin. Yksinkertaistetusti konsonanssi tarkoittaa sitä, että kaksi yhtä aikaa soivaa säveltä kuulostaa miellyttävältä ja sävelet ns. sulautuvat toisiinsa. Konsonanssia ja dissonanssia pidetään usein vastakohtina toisilleen. Kun dissonanssi koetaan epävakaaksi, konsonanssi edustaa vakautta sekä tehoa, jota ei tarvitse purkaa tai käsitellä. Tonaalisessa musiikissa jännitteiset intervallit pyrkivät etenemään vakaampaan intervalliin eli dissonanssit purkautuvat konsonanssille.

Länsimaisessa musiikissa käsitetään intervalleista konsonansseiksi yleensä puhdas oktaavi, kvartti ja kvintti sekä suuri ja pieni terssi ja seksti. Näille on yhteistä se, että niissä olevien sävelten taajuuksien suhteet voidaan esittää pelkästään kokonaislukujen 1–6 avulla. Soinnuista ovat konsonansseja ne, joissa on pelkästään konsonoivia intervalleja; tällaisia ovat duuri- ja mollikolmisoinnut.[1]

Katso myös

Lähteet

  1. Tammen musiikkitietosanakirja, 1. osa, s. 220, art. Konsonanssi. Tammi, 1983. ISBN 951-30-5915-4