Konstantinopolin neljäs kirkolliskokous
Konstantinopolin neljäs kirkolliskokous on aihe, joka on ollut tutkimuksen, keskustelun ja pohdinnan kohteena kautta historian. Sen merkitys ja vaikutus heijastuu yhteiskunnan, kulttuurin ja inhimillisen kehityksen eri puolille. Alkuperäistään lähtien Konstantinopolin neljäs kirkolliskokous on herättänyt uteliaisuutta ja ollut useiden tieteenalojen tutkimuksen kohteena, mikä on antanut meille mahdollisuuden laajentaa ymmärrystämme siitä. Tässä artikkelissa tutkimme Konstantinopolin neljäs kirkolliskokous:een liittyviä eri näkökohtia sen vaikutuksesta jokapäiväiseen elämään sen merkityksellisyyteen laajemmissa yhteyksissä. Yksityiskohtaisen analyysin avulla pyrimme selvittämään Konstantinopolin neljäs kirkolliskokous:tä ympäröivät mysteerit ja monimutkaisuudet tavoitteenamme tarjota kattava ja rikastuttava näkemys tästä aiheesta.
| Osa artikkelisarjaa |
| Ekumeeniset kirkolliskokoukset |
|---|
 |
| 300–400-luku |
| 500–800-luku |
| Katoliset |
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Kahdeksas ekumeeninen eli yleinen, koko "yhdeksi, pyhäksi, katoliseksi ja apostoliseksi" itsensä tunnustaman kirkon piispojen kirkolliskokous pidettiin vuonna 869 Konstantinopolissa. Sitä kutsutaan myös nimellä Konstantinopolin neljäs kirkolliskokous.
Paavi Hadrianus II:n ja keisari Basileuksen aikana pidettyyn kokoukseen osallistui 102 piispaa, kolme paavin legaattia ja neljä patriarkkaa. Kokous katsoi aiemmin pidetyn, patriarkka Fotios Suuren paavi Nikolaus I:tä ja Konstantinopolin patriarkka Ignatiosta vastaan kutsuman kokouksen laittomaksi ja tuomitsi sen päätökset poltettaviksi. Kokous tuomitsi Fotioksen ja katsoi hänen ottaneen laittomasti patriarkan arvon itselleen.
Ortodoksinen kirkko ei tunnusta tätä kirkolliskokousta todelliseksi ekumeeniseksi kirkolliskokoukseksi.