Tässä artikkelissa tutkimme Koomikko (elokuva):n vaikutusta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Teknologiavaikutuksestaan yhteiskunnalliseen rooliin Koomikko (elokuva):stä on tullut yhä tärkeämpi aihe nykymaailmassa. Tarkastellaan perusteellisen analyysin avulla, kuinka Koomikko (elokuva) on muokannut tapaamme olla vuorovaikutuksessa ympärillämme olevan maailman kanssa, sekä sen vaikutuksia tulevaisuuteen. Tämän artikkelin alkuperästä nykyhetkeen asti se pyrkii valaisemaan Koomikko (elokuva):n ratkaisevaa roolia jokapäiväisessä elämässämme ja kuinka sen vaikutus muokkaa nykyisyyttämme ja tulevaisuuttamme.
Koomikko | |
---|---|
![]() Elokuvan juliste. |
|
Ohjaaja | Matti Ijäs |
Käsikirjoittaja |
Matti Ijäs Heikki Kinnunen Pertti Reponen |
Tuottaja |
Jorma K. Virtanen Tapio Suominen |
Säveltäjä | Esko Linnavalli |
Kuvaaja | Henrik Paersch |
Leikkaaja | Antti Kari |
Lavastaja | Asko Apajalahti |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö | Sateenkaarifilmi Oy |
Ensi-ilta | 11.3.1983 |
Kesto | 91 min |
Alkuperäiskieli | suomi |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
|
Koomikko on suomalainen komediaelokuva vuodelta 1983. Sen on ohjannut Matti Ijäs, ja pääosaa esittää Aake Kalliala.
Koomikko oli Matti Ijäksen ensimmäinen teatterilevityksen saanut elokuva. Ijäs kertoo saaneensa idean 1980-luvun alun viihdeohjelmasta Valehtelijoiden klubi, ja elokuvassa näyttelee monia siitä tuttuja näyttelijöitä kuten Helge Herala, Leo Lastumäki, Olavi Ahonen ja Maija-Leena Soinne. Myös käsikirjoittajina Ijäksen lisäksi olivat Valehtelijoiden klubin kirjoittajat Heikki Kinnunen ja Pertti Reponen.
Tarinassa nuori koomikon urasta haaveileva Hepi hakeutuu kokeneen mutta väsähtäneen koomikkoryhmän tuttavaksi. Hepi nukkuu yönsä kaverinsa korjaamolle yöksi jätetyissä autoissa ja hurmaa lintuimitaatioillaan Eläinmuseossa työskentelevän nuoren naisen.[1]
Aake Kalliala | … | Hemmo, ”Hepi” |
Heikki Kinnunen | … | Rape, koomikko |
Helge Herala | … | Birger, manageri |
Maija-Leena Soinne | … | Birgerin vaimo |
Leo Lastumäki | … | Ripa, koomikko |
Olavi Ahonen | … | Suti, studioapulainen |
Heidi Herala | … | Kaija, ”Lintunainen” |
Eero Saarinen (näyttelijä) | … | huoltoaseman apumies |
Arno Virtanen | … | äänittäjä |
Esko Nikkari | … | potilas |
Sulevi Peltola | … | ambulanssimies |
Matti Tuominen | … | ambulanssimies |
Eero Pikkarainen | … | maanomistaja |
Heikki Huopainen | … | poliisi |
Waldemar Pitkänen | … | poliisi |
Liisi Tandefelt | … | Eläinmuseon vartija |
Pertti Weckström | … | psykiatri |
Sanna-Kaisa Palo | … | vastaanottoapulainen |
Jussi Parviainen | … | nuori mies vastaanotolla |
Rauha Koli | … | Miss Pullukka |
Simo Stevander | … | kääpiö |
Anthony Burns | … | musta koripalloilija |
Antero Ranta | … | poliisi |
Pekka Kivinen | … | Saabin omistaja |
Olavi Naaralainen | … | moottoripyöräilijä |
Ulla Pihl | … | tanssija |
Inkeri Pohjola | … | tanssija |
Monica Korhonen | … | tanssija |
Sirpa Salenius | … | tanssija |
Merja Rauhala | … | tanssija |
Merja Kuisma | … | tanssija |
Koomikko oli Valehtelijoiden klubin Kinnusen ja Reposen idea, johon he pyysivät ohjaajaksi Matti Ijäksen. Ijäs muistelee, että tuotantovaihe oli hyvin lyhyt ja kiireinen. Koomikko oli viimeinen Fennada-Filmin Kulosaaren studioilla kuvattu elokuva ennen rakennuksen purkamista.[1]
Koomikon ensi-illan aikoihin kriitikot olivat hieman hämmentyneitä siitä, yrittääkö elokuva olla komedia vai pikemminkin tragedia. Helena Ylänen kiitti Helsingin Sanomissa Leo Lastumäen roolia yhdeksi tämän uran parhaista, mutta toisaalta Ijäksen henkilöohjauksessa nähtiin ongelmia. Kymmenestä suomalaisesta ensi-iltakriitikosta kaksi antoi elokuvalle kaksi tähteä, kolme yhden tähden, kolme muuta ei sitäkään ja kaksi ei ollut arvioinut elokuvaa. Keskiarvoksi tuli Projektio-lehden laskukaavalla 0,88 tähteä neljästä.[2]