Korianteri

Tässä artikkelissa puhumme Korianteri:stä, aiheesta, joka on ollut kiinnostuksen ja keskustelun aiheena vuosien ajan. Korianteri on nyky-yhteiskunnassa laajasti käsitelty käsite, jonka relevanssi on ilmennyt eri tutkimusalueilla. Historiasta psykologiaan, tieteeseen ja populaarikulttuuriin Korianteri on kiinnittänyt tutkijoiden, asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion. Tässä artikkelissa tutkimme Korianteri:n alkuperää, merkityksiä ja vaikutuksia sekä sen vaikutuksia nyky-yhteiskuntaan.

Korianteri
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Apiales
Heimo: Sarjakukkaiskasvit Apiaceae
Suku: Korianterit Coriandrum
Laji: sativum
Kaksiosainen nimi

Coriandrum sativum
L.

Katso myös

  Korianteri Wikispeciesissä
  Korianteri Commonsissa

Korianteri eli maustekorianteri (Coriandrum sativum) on yksivuotinen maustekasvi, joka on erityisen suosittu eri puolilla Aasiaa, Etelä-Amerikassa ja Välimeren ympäristössä. Kaikki kasvin osat ovat syötäviä, mutta yleisimmin käytetään siemeniä tai tuoreita tai kuivattuja lehtiä. Korianteri on sukua persiljalle ja porkkanalle.

Korianterin sijasta käytetään toisinaan meksikolaista korianteria, joka kuitenkin on paljon voimakkaampaa. Ne eivät ole keskenään sukua.

Kreikkalainen sana koris, joka tarkoittaa ludetta, on antanut nimensä korianterille.[1]

Monia belgialaisia vehnäoluita (witbier) maustetaan korianterilla.

Korianterin lehdet

Lehtikorianteri tunnetaan Etelä- ja Pohjois-Amerikassa myös espanjankielisellä nimellä cilantro. Tuoreet lehdet ovat tärkeä osa monissa aasialaisissa chutney-soseissa sekä meksikolaisissa salsakastikkeissa. Silputtuja korianterinlehtiä sirotellaan myös intialaisten ruokien kuten dhalin päälle, mutta lehtiä pitää varoa kuumentamasta, sillä lämpö tuhoaa niiden aromin nopeasti. Korianterin lehdet sisältävät muun muassa 10-undekenaalia (C11H20O). [2]

Korianterin maku on voimakkaan aromikas, makeahko ja kirpeän sitrusmainen. Se sopii esimerkiksi kaali- ja punajuuriruokien mausteeksi. Osa ihmisistä (4–14 %) kuitenkin kokee korianterin hajun ja maun saippua- tai multamaisena. Tämä johtuu hajuaistiin vaikuttavasta geenimuunnoksesta. [3]

Korianterin siemenet

Korianterin siemenen tuoksuvat murskattaessa hiukan sitruunamaisilta. Niiden makua on kuvattu myös lämpimäksi, pähkinäiseksi ja appelsiiniin vivahtavaksi – ja se on kaukana korianterin lehtien mausta, joten ruoanlaitossa niitä ei voi korvata toisillaan. Jauhetut korianterin siemenet ovat curry-maustesekoituksen pääainesosa sekä tärkeässä roolissa garam masalassa ja muutamissa muissa intialaisissa maustesekoituksissa.

Siemenet voi paahtaa kevyesti ennen käyttöä, ja ne murskataan helpoimmin morttelissa. Jauhettu korianteri menettää makunsa nopeasti.

Historiaa

Korianteria on löydetty niin Pompeijin raunioista kuin faaraoiden haudoista, joten se ei ole tuore tulokas eurooppalaisessa keittiössä.lähde? Raamatussa korianterin avulla kuvataan mannaa: "Israelilaiset antoivat sille ruoalle nimeksi manna. Se muistutti korianterin siemeniä, mutta oli valkoista ja maistui hunajaleivältä." (2. Moos.16:31)[4]

Ensimmäisen kerran nimi coriandrum (korianteri) esiintyy Plinius vanhemman kirjoituksissa, jossa hän kuvailee kasvia, joka haisee luteelle.lähde?

Jo muutaman vuoden ajan on vietetty "I Hate Coriander Dayta" eli "Vihaan Korianteria -päivää"[5]

Lähteet

  1. Yrttitarha 2000. Länsi-Pirkanmaan Koulutuskuntayhtymä, Osara. Viitattu 28.5.2013.
  2. http://www.hmdb.ca/metabolites/HMDB31128 Human Metabolome Database (HMDB): 10-Undecenal
  3. https://arxiv.org/abs/1209.2096 A genetic variant near olfactory receptor genes influences cilantro preference
  4. (2. Moos. 16:31) (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla