Korostus

Maailma on täynnä mysteereitä ja ihmeitä, ja Korostus on täydellinen esimerkki siitä. Korostus on muinaisista ajoista lähtien vanginnut ihmiskunnan huomion ja mielikuvituksen, synnyttänyt keskusteluja, teorioita ja loputonta tutkimusta. Tässä artikkelissa tutkimme Korostus:n eri puolia sen vaikutuksista yhteiskuntaan sen vaikutuksiin nykymaailmassa. Liity kanssamme tälle kiehtovalle matkalle, kun selvitämme Korostus:tä ympäröiviä salaisuuksia ja uteliauksia ja selvitämme, miksi se on edelleen yleismaailmallinen kiinnostava aihe.

Korostus eli aksentti tarkoittaa ääntämisen tapaa, joka on ominainen tietylle asuinseuduille, ihmisryhmälle tai kansalle.[1]

Esimerkiksi englannin kielessä esiintyy runsaasti eri korostuksia maantieteelliseen jakoon perustuvien populaatioiden, sosioekonomisten ryhmien, etnisten ryhmien (kuten afroamerikkalaisten englanti) tai luokkien välillä. Korostukset eroavat toisistaan muun muassa äänen painon ja vokaalien ja konsonanttien lausumisten osalta.

Suomen kielessä sanaa korostus taas käytetään yleensä ulkomaalaisten puhuman suomen kielen kohdalla (esim. "hän puhuu suomea venäläisellä korostuksella").

Korostus on eri asia kuin murre. Vaikka kielioppi, semantiikka, sanasto ja muut kielen ominaispiirteet usein vaihtelevat samanaikaisesti korostuksen kanssa, sana viittaa erityisesti eroihin ääntämisessä, kun taas sanaan murre liitetään laajempi joukko lingvistisiä eroja.

Lähteet

  1. Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. (Oppikirja) Helsinki: WSOY, 1981. ISBN 951-0-10324-1