Tässä artikkelissa käsittelemme aihetta Korttia, joka on herättänyt suurta kiinnostusta nyky-yhteiskunnassa. Korttia on aihe, joka vaikuttaa jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin politiikasta ja taloudesta kulttuuriin ja koulutukseen. Se on aihe, joka herättää keskustelua, pohdintaa ja kritiikkiä, ja se on epäilemättä olennainen nykyisen todellisuuden ymmärtäminen. Tässä artikkelissa tutkimme Korttia:n eri puolia analysoimalla sen vaikutuksia, vaikutuksia ja merkitystä nykymaailmassa. Lisäksi esittelemme erilaisia näkökulmia ja asiantuntijoiden mielipiteitä aiheesta Korttia, tavoitteenamme tarjota täydellinen ja rikastuttava näkemys tästä nykypäivän niin tärkeästä aiheesta.
Korttia on Askolan kunnan kylä, jossa asuu vakinaisesti 93 asukasta. Korttiassa on vuonna 1934 valmistunut kansakoulu, jonka toiminta alkuperäisessä rakennuksessa päättyi vuonna 1967.[1] Rakennus peruskorjattiin ja 1980-luvulla se on toiminut kylätalona. Siinä on luokkahuone ja vuokra-asuntona toimiva opettajan entinen asunto.[2]
Korttian monitoimitalon, entisen kansakoulun, myi Askolan kunta Korttian kyläyhdistys ry:lle 7. lokakuuta 2013. Kyläyhdistys on järjestänyt päivän kestävän kylätapahtuman kesäisin 2012 alkaen.[3]
Korttiassa on ollut kaksi kartanoa, Uusikartano ja Vanhakartano.[2]
Hendriksbergin ratsusäteritila oli yksi seitsemästä Klas Flemingin ostorälssitilasta, jotka hankittiin 1600-luvun puolessavälissä. Klas Flemingin omistuksessa tila oli 1630-1644, minkä jälkeen tila seurasi hänen perillisiään. Tilasta tehtiin 1691 Henriksbergin ratsusäteritila, mitä alettiin sittemmin kutsua Hendriksbergin säteriratsutilaksi.[2]
Uusikartano lohkottiin 1781 Henriksbergin säteritilasta, jota alettiin kutsua Vanhakartanoksi, kun lohkottu osa nimettiin Uusikartanoksi. Uusikartanoon liitettiin lisäksi 1880-luvulla Heikkilän tila, joka oli ollut 1630 alkaen Klas Flemingin ostorälssitila. Uusikartanon ensimmäinen omistaja oli Anna Maria Hassel 1781-1824. 1882 tila siirtyi kauppias Antti Erikinpoika Tuiskulan omistukseen, ja 1903 Anders Valter Tuiskulalle sekä tämän puolisolle, Selma Tuiskulalle (o.s. Brusila). 1977 Uusikartanon saivat Kaisa-Liisa Lintunen (o.s. Tuiskula) ja Raimo Lintunen. Kaisa-Liisa Tuiskula on Antti Erikinpoika Tuiskulan pojanpojanpojantytär. Uuttakartanoa lohkottiin 1960-luvun alussa, kun asutushallitus sen ostettuaan lohkoi 307 hehtaaria siirtoväen asutustilojen lisämaiksi. Tästä 307 hehtaarista saatiin tiloille maankäytön komitean 1964 suunnitelman mukaan neljätoista maa-aluetta. Myös Askolan hiidenkirnut sijaitsevat valtion Uusikartanolta ostamalla alueella.[2]
Vanhakartanoon liitettiin Korttian Vappula. Vanhakartanon omisti 1904-1934 Frans Arvid Kortejärvi, aikaisempi Milén, jonka jälkeen Vanhakartanon ovat omistaneet Toivo, Mauri ja Veikko Kortejärvi.[2]