Aihe Kosti Kustaa Kartiokari on erittäin tärkeä aihe nyky-yhteiskunnassa. Tämä on suuri joukko ihmisiä koskettava asia, joka herättää väestössä suurta kiinnostusta ja huolta. Se on aihe, joka on ollut viime vuosina lukuisten tutkimusten, tutkimusten ja keskustelujen kohteena, mikä on osoittanut sen tärkeyden ja tarpeen käsitellä sitä asianmukaisesti. Tässä artikkelissa analysoimme Kosti Kustaa Kartiokari:tä perusteellisesti ja tutkimme sen syitä, seurauksia ja mahdollisia ratkaisuja tavoitteenaan tarjota laaja ja täydellinen näkemys tästä erittäin tärkeästä aiheesta.
Kosti Kustaa Kartiokari (alkujaan Kakola, myöhemmin Lakus;[1]16. heinäkuuta 1923 Kärkölä[2] — 19. heinäkuuta 1981 Helsinki[3][4]) oli suomalainen huumekaupan organisoija ja liikemies. Lehdistö on nimittänyt häntä mm. Pohjolan huumekuninkaaksi.[1] Kartiokari salakuljetti ja salakuljetutti kuriireilla amfetamiinia ja Preludinia (fenmetratsiini, amfetamiiniryhmään kuuluva aine[5]) suurina erinä erityisesti Saksasta sekä Suomeen että muihin Pohjoismaihin. Hänen on arvioitu tuoneen ja tuottaneen Suomeen ja Ruotsiin 200 kg amfetamiinia.[6]
Lisänimillä "Tuplakoo" ja "Kolme Koota"[7] tunnettua miestä on luonnehdittu hienosti pukeutuvaksi herrasmieheksi, mutta toisaalta suorastaan saidaksi.[8] Hänellä oli peltisiä teollisuushalleja rakentanut yritys.[2] Myöhemmin hän perusti maalausalan yrityksen voidakseen hankkia sen nimissä amfetamiinin valmistuksessa tarvittavia kemikaaleja.[9] Kartiokari esiintyi mahtipontisesti myös julkisuudessa. Hän lähetti sanomalehti Uuteen Suomeen kirjeitä, joissa hän uhosi voivansa säädellä amfetamiinin markkinoita, olipa vapaalla tai vankilassa.[10] "Pystyn myöskin yhdellä ainoalla puhelinsoitolla tyrehdyttämään lopullisesti käytännöllisesti katsoen koko Euroopan amfetamiinisulfaatin ulostulon", Kartiokari kerskui 14. toukokuuta 1969 lähettämässään kirjeessä.[11]
Poliisi tutki vuonna 1968 amfetamiinipillerien kauppaa, jossa Kartiokarin epäiltiin olevan taustalla. Hän joutui poliisin kuultavaksi Helsingissä, hallussaan suuri selittämätön rahamäärä, mutta hänet laskettiin vapaaksi todisteiden puuttuessa. Tämän jälkeen hän siirtyi pysyvästi Ruotsiin.[12] Kartiokarista annettiin etsintäkuulutus kaikkiin Pohjoismaihin ja hän jäi kiinni Tanskan Kalundborgissa marraskuussa 1969 salanimellä Anton Lagerlöf.[10][13] Hänet tuomittiin ensin Ruotsissa kuuden ja sitten Suomessa viiden vuoden ja seitsemän kuukauden pituiseen vankeusrangaistukseen, kun hänen menetelmiinsä tyytymätön apulainen todisti häntä vastaan. Rangaistus oli pisin Suomessa siihen mennessä huumerikoksista langetettu.[14][15] Vankilassa hän otti uudeksi sukunimekseen Lakus.[1]
Vapauduttuaan Kartiokari jatkoi amfetamiinin valmistuksen organisointia opiskeltuaan vankeusaikanaan uusia menetelmiä.[16] Vankeusaikanaan hankkimansa asiantuntemuksen avulla hän hankki tarvittavia aineita ja organisoi ainakin kaksi tehdasta, yhden kerrostaloasuntoon Helsingin Vuosaaressa ja toisen omakotitaloon Kesälahdelle. [17] Valmistuksen hoitaneet apurit jäivät kiinni varkaudesta ja joku heistä paljasti Kartiokarin olevan valmistuksen taustalla. Hänelle annettiin yli viiden vuoden vankeustuomio.[18][4]
Kartiokari kuoli sydäninfarktiin 19. heinäkuuta 1981 Helsingin keskusvankilassa ollessaan kärsimässä vuonna 1978 saamaansa 5 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistusta puukotuksesta ja huumausainerikoksen valmistelusta.[19][4]