Kuivahko kangas
Nykymaailmassa Kuivahko kangas:stä on tullut yhä enemmän monenlaisia ihmisiä kiinnostava aihe. Kuivahko kangas on herättänyt monien huomion ja uteliaisuuden alan asiantuntijoista tähän aiheeseen vasta aloittaviin. Kuivahko kangas on aihe, joka herättää monenlaisia mielipiteitä ja keskusteluja joko nykypäivän yhteiskunnassa, jokapäiväiseen elämään kohdistuvan vaikutuksensa tai historiallisen merkityksensä vuoksi. Tässä artikkelissa tutkimme Kuivahko kangas:n eri puolia sen alkuperästä ja kehityksestä sen tuleviin vaikutuksiin. Näillä sivuilla uppoudumme Kuivahko kangas:n kiehtovaan maailmaan tavoitteenamme tarjota kattava ja rikastuttava näkemys tästä nykypäivän niin tärkeästä aiheesta.
Kuivahko kangas on tuoretta kangasta kuivempi, mutta kuivaa kangasta kosteampi Suomen metsätyyppiopin mukainen metsäkasvutyyppi. Kuivahkot kangasmetsät jaetaan puolukkatyyppiin, häränsilmä-puolukkatyyppiin, variksenmarja-puolukkatyyppiin, variksenmarja-mustikkatyyppiin ja juolukka-variksenmarja-mustikkatyyppiin. Tyypit vaihtalevat alueittain.[1]
Etelä-Suomessa karuilla moreenimailla, mutta myös viljavemmilla hiekka- ja someromailla puolukkatyyppi on yleinen. Etelä-Suomen metsämaasta 28 prosenttia kuuluu puolukkatyyppiin.
Pohjanmaalla ja Kainuussa kuivahkoilla kangasmailla yleinen metsäkasvutyyppi on variksenmarja-puolukkatyyppi. Kasvusto on puolukkatyyppiä niukempi, mutta muistuttaa sen kasvustoa.
Kainuussa ja Peräpohjolassa mustikasta tulee kenttäkerroksen hallitseva varpu, minkä vuoksi pohjoisen kuivahkot kankaat ovat yleensä variksenmarja-mustikkatyyppiin luettavia.
Kuivahkon kankaan tyypit
Puolukkatyyppi
Puolukkatyyppiä (Vaccinium-tyyppi, VT) ilmenee erityisesti Etelä-Suomen moreeni-, hiekka- ja someromailla. Etelä-Suomen metsämaista 28 prosenttia kuuluu puolukkatyyppiin, jonka metsäveroluokka puunkasvun perusteella on ollut II.
Kenttäkerroksessa tyypillisiä kasveja ovat puolukan lisäksi mustikka ja kanerva, minkä lisäksi esiintyy myös vanamoa, nuokkutalvikkia, lillukkaa, metsätähteä, kevätpiippoa ja kultapiiskua.
Puolukkatyypin valtapuu on mänty, myös kuusia esiintyy. Joissain tapauksissa myös kuusi voi olla valtapuulaji.
Variksenmarja-puolukkatyyppi
Variksenmarja-puolukkatyyppiä (Empetrum-Vaccinum-tyyppi, EVT) ilmenee Pohjanmaan ja Kainuun vyöhykkeiden rajoilla. Kasvillisuus muistuttaa puolukkatyyppiin kuuluvien kuivahkojen kankaiden kasvillisuutta. Variksenmarja-puolukkatyypin metsän metsäveroluokka puuntuoton perusteella on ollut II.
Variksenmarja-puolukkatyypin kenttäkerroksen kasvillisuus on puolukkatyyppiä niukempaa, mutta samankaltaista. Valtapuu on mänty.
Variksenmarja-mustikkatyyppi
Variksenmarja-mustikkatyyppiä (Empetrum-Myrtillius-tyyppi, EMT) ilmenee Kainuussa, mutta myös Peräpohjolassa. Se on Peräpohjolan yleisin metsätyyppi. Variksenmarja-puolukkatyyppi ja variksenmarja-mustikkatyyppi yhdessä kattavat lähes puolet Pohjois-Suomen metsäpinta-alasta. Variksenmarja-mustikkatyypin metsän metsäveroluokka puuntuoton perusteella on ollut III.
Varpuina variksemarja-mustikkatyypin metsissä ovat variksenmarjan ja mustikan lisäksi puolukka, kanerva, juolukka ja suopursu. Heiniä ja ruohoja on vähän. Jäkäliä ja sammalia on jokseenkin saman verran.
Valtapuu on mänty, jonka seassa voi kasvaa hieskoivua.
 |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Soistuminen
Kuivahkosta kankaasta tulee soistuessaan aluksi kangasräme ja soistumisen jatkuessa ja turvekerroksen paksuuntuessa siitä voi kehittyä useita erilaisia rämetyyppejä.
Lähteet
- Jussi Kuusipalo: Suomen metsätyypit. Rauma: Kirjayhtymä Oy, 1996. ISBN 951-26-3892-4
Viitteet
- ↑ Metsätyyppien määrittäminen Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 10.9.2023.