Nykymaailmassa Kuivataipaleen kanava on edelleen erittäin kiinnostava ja keskustelunaihe niin asiantuntijoiden kuin harrastajienkin keskuudessa. Teknologian ja globalisaation kehittyessä Kuivataipaleen kanava on edelleen ajankohtainen nyky-yhteiskunnassamme ja herättää edelleen useita ristiriitaisia tunteita ja mielipiteitä. Tässä artikkelissa tutkimme Kuivataipaleen kanava:n eri puolia ja sen vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme ja tutkimme kaikkea sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen maailmaan. Lisäksi analysoimme Kuivataipaleen kanava:een liittyviä erilaisia näkökulmia ja kiistoja tavoitteenaan tarjota täydellinen ja tasapainoinen näkemys tästä tärkeästä aiheesta.
Kuivataipaleen kanava on Suonenjoella sijaitseva vuonna 1996 uudelleen avattu museokanava, joka yhdistää Vuoksen vesistön ja Kymijoen vesistön. Tämä niin sanotulla Savonselällä sijaitseva sulkukanava on ainut kahta vesistöä yhdistävä kanava Suomessa.
Alun perin tämän 300 metriä pitkän Paasveden ja Kuvansin välisen vesiyhteyden rakensi 1860-luvulla Hackman-yhtiö puunuittoa varten, "tukkiränniksi". Vuosina 1890–1891 kanavaan lisättiin Hackmanin kauppahuoneen tilauksesta sulut, jotka olivat käytössä aina vuoteen 1951.[1][2] Sulut mahdollistivat laivaliikenteen Hackmanin Sorsakosken tehtailta rautatien varteen Suonenjoen keskustaan.[1]
Kanavan käyttö loppui kokonaan 1960-luvulla. Museovirasto kunnosti ja entisöi kanavan yhdessä Järvi-Suomen merenkulkupiirin kanssa vuosina 1994–1996, minkä jälkeen se otettiin uudelleen vesiliikenteen käyttöön. Nykyinen sulkukammio on 19 metriä pitkä ja viisi metriä leveä,[2] ja sulkuporttien käyttö tapahtuu käsin.