Kulttuurihistoriallinen psykologia

Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Kulttuurihistoriallinen psykologia-aihetta, joka on herättänyt suurta kiinnostusta yhteiskunnan eri osa-alueilla. Ilmestymisestään lähtien Kulttuurihistoriallinen psykologia on herättänyt keskustelua ja kiinnostusta sen vaikutuksesta eri alueilla. Kautta historian Kulttuurihistoriallinen psykologia on ollut ratkaisevassa roolissa yhteiskunnan eri osa-alueiden kehityksessä, vaikuttaen sekä yksilön että kollektiivin tasolla. Tässä artikkelissa tutkimme Kulttuurihistoriallinen psykologia:n merkitystä, sen nykyistä vaikutusta ja sen mahdollisia tulevaisuuden vaikutuksia. Kattavan analyysin avulla pyrimme tarjoamaan kattavan näkemyksen Kulttuurihistoriallinen psykologia:stä, tarkastelemalla eri näkökulmia ja näkökulmia ymmärtääksemme sen merkityksen nykyisessä kontekstissa.

Osa artikkelisarjaa
Psykologia
Kreikan kirjain 'psi'
Yleiskatsaus
Perustyypit
Käytännöllinen
Lisää aiheesta

Kulttuurihistoriallinen psykologia on Lev Vygotskin 1920-luvulla alulle saattama psykologian suuntaus. Kulttuurihistoriallinen psykologia tarkastelee ihmistä ja hänen kehitystään kulttuurisesti ja historiallisesti muotoutuvana ilmiönä. Erityisenä huomion kohteena kulttuurihistoriallisessa psykologiassa ovat ihmisen älyllisessä toiminnassa käyttämät kulttuuriset työkalut tai välineet (erityisesti kieli, symbolit ja merkit) sekä henkisen toiminnan välittynyt luonne.

Kulttuurihistoriallinen koulukunta muodostui neuvostoliittolaisista psykologeista: Vygotskin lisäksi siihen kuuluivat muun muassa Aleksandr Lurija ja Aleksei Leontjev.

Aiheesta muualla