Kuollut saapuessaan

Seuraavassa artikkelissa Kuollut saapuessaan:tä käsitellään eri näkökulmista sen alkuperään, kehitykseen ja merkitykseen tänä päivänä. _Var1 on ollut kiinnostuksen ja kiistelyn aiheena läpi historian, ja sen vaikutus kattaa useita alueita kulttuurista teknologiaan. Tässä tekstissä tutkitaan Kuollut saapuessaan:n eri puolia analysoiden sen merkitystä modernissa yhteiskunnassa ja sen vaikutusta nykymaailmaan. Lisäksi tarkastellaan sen merkitystä nykyajan kontekstissa sekä sen roolia inhimillisen kehityksen ja globaalin hyvinvoinnin kannalta.

Kuollut saapuessaan
D.O.A.
Ohjaaja Rudolph Maté
Käsikirjoittaja
Tuottaja Leo C. Popkin
Säveltäjä Dimitri Tiomkin
Kuvaaja Ernest Laszlo
Leikkaaja Arthur H. Nadel
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Cardinal Pictures
Levittäjä United Artists
Netflix
Ensi-ilta 1950
Kesto 83 min
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Kuollut saapuessaan (engl. D.O.A.) on yhdysvaltalainen elokuva vuodelta 1950. Sen on ohjannut Rudolph Maté. Elokuva on film noir -klassikko. Tarinassa myrkytetty mies yrittää selvittää, kuka hänet myrkytti.

Elokuvan tekijänoikeuksia ei uusittu, kuten Yhdysvaltojen laki olisi edellyttänyt, joten se on nyt vapaasti levitettävissä ja nähtävissä esimerkiksi Internet Archivessa ja siitä on saatavana VHS- ja DVD-versioita.

Elokuva on kuvaajana mainetta keränneen Rudolph Matén ensimmäinen ohjaus ja hänen ohjauksistaan kestävin.[1]

Juoni

Elokuva etenee takaumina. Alkurepliikissä päähenkilö soittaa poliisille murhailmoituksen. Frank Bigelow on saanut tappavaa myrkkyä iridiumia, ja lääkäri kertoo ettei hänellä ole enää pitkään elinaikaa. Bigelow yrittää muistella edellisen vuorokauden tapahtumia selvittääkseen, kuka hänet myrkytti. Tilanteesta tietämättömän sihteerinsä Paula Gibsonin avulla hän jäljittää myrkyn rikollisjoukkioon, joka käyttää sitä rikollisiin toimiin. Syytä miksi Bigelow on saanut myrkkyä, ei kerrota vaan piinaava jännitys säilyy loppua kohden, jolloin vie hänet ajelulle psykopaatti, jolla on mieltymys hakata uhrejaan vatsaan.[2]

Näyttelijät

Edmond O'Brien – Frank Bigelow Pamela Britton – Paula Gibson
Luther Adler – Majak Lynn Baggett – Mrs. Phillips
William Ching – Halliday Henry Hart – Stanley Phillips
Beverly Garland – Miss Foster Neville Brand – Chester
Laurette Luez – Marla Rakubian Virginia Lee – Jeannie

Musiikki

Elokuvan musiikin on säveltänyt Dimitri Tiomkin:[3]

  • 1. ”Main Title” 2:40
  • 2. ”Reporting a Murder” 1:06
  • 3. ”Lover’s Quarrel” 1:12
  • 4. ”Eddie’s Bar” 0:46
  • 5. ”Juke Box Theme” 1:39
  • 6. ”Hotel Rhumba” 4:22
  • 7. ”Phone Call” 1:13
  • 8. ”Another Rhumba” 1:27
  • 9. ”Fisherman’s Jive” 3:34
  • 10. ”Fisherman’s Blues” 2:54
  • 11. ”Paula’s Love Note” 0:29
  • 12. ”Strange Sickness” 1:48
  • 13. ”Luminous Poison” 1:24
  • 14. ”Escape to Nowhere” 3:25
  • 15. ”Don’t Come Paula” 2:43
  • 16. ”It Was Suicide” 0:44
  • 17. ”Allison Hotel” 2:13
  • 18. ”Bill of Sale” 0:50
  • 19. ”Tracking Reynolds” 0:25
  • 20. ”Unknown Assailant” 0:55
  • 21. ”Assassin Escapes” 0:30
  • 22. ”Hotel Hoods” 0:36
  • 23. ”Soft in the Belly” 2:24
  • 24. ”The Gold Urn” 0:48
  • 25. ”Taken for a Ride” 3:48
  • 26. ”Last Farewell” 4:08
  • 27. ”Stanley’s Confession” 1:22
  • 28. ”On the Trail” 3:21
  • 29. ”Retribution” 2:13
  • 30. ”D.O.A.” 1:31
  • 31. ”Wolf Calls” 0:41

Muita versioita

Samasta tarinasta on Rocky Morton ohjannut vuonna 1988 elokuvan K.J.S. – Kuollut jo saapuessaan.

Kohtelu Suomessa

Valtion elokuvatarkastamo langetti elokuvalle ikärajan KK (Kokonaan kielletty) 4.12.1950. Silloiset sensorit harvinaislaatuisesti kommentoivat elokuvaa sensuuripäätöksessään: "Filmi on hengeltään sairas. Se kehittelee jännityksen miltei yhtämittaisella pistoolilla uhkaamisella (myös turvattomia naisia uhataan). jolloin käyttäytyminen on erityisen karkeaa (esim. uhattavia lyödään useissa kohdin aivan aiheetta). Pari gangsteria tehostaa pitkissä kohtauksissa julmuuttaan karkean sadistisesti. Leikkauksista ei asia parane." Elokuva sai kuitenkin ensi-iltansa 1956 merkittävien leikkausten jälkeen, joista leikkauksista tarkastamon mukaan kertyi noin 200 metriä filmiä.[4]

Lähteet

  1. ↑ Allrovi Review
  2. ↑ Allrovi, Synopsis
  3. ↑ D.O.A. [Soundtrack]: Amazon.co.uk: Music
  4. ↑ Sedergren, Jari: Taistelu elokuvasensuurista : valtiollisen elokuvatarkastuksen historia 1946-2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 978-951-746-812-1

Aiheesta muualla