Seuraavassa artikkelissa Kuollut saapuessaan:tä käsitellään eri näkökulmista sen alkuperään, kehitykseen ja merkitykseen tänä päivänä. _Var1 on ollut kiinnostuksen ja kiistelyn aiheena läpi historian, ja sen vaikutus kattaa useita alueita kulttuurista teknologiaan. Tässä tekstissä tutkitaan Kuollut saapuessaan:n eri puolia analysoiden sen merkitystä modernissa yhteiskunnassa ja sen vaikutusta nykymaailmaan. Lisäksi tarkastellaan sen merkitystä nykyajan kontekstissa sekä sen roolia inhimillisen kehityksen ja globaalin hyvinvoinnin kannalta.
Kuollut saapuessaan | |
---|---|
D.O.A. | |
![]() |
|
Ohjaaja | Rudolph Maté |
Käsikirjoittaja | |
Tuottaja | Leo C. Popkin |
Säveltäjä | Dimitri Tiomkin |
Kuvaaja | Ernest Laszlo |
Leikkaaja | Arthur H. Nadel |
Pääosat | |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö | Cardinal Pictures |
Levittäjä |
United Artists Netflix |
Ensi-ilta | 1950 |
Kesto | 83 min |
Alkuperäiskieli | englanti |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
|
Kuollut saapuessaan (engl. D.O.A.) on yhdysvaltalainen elokuva vuodelta 1950. Sen on ohjannut Rudolph Maté. Elokuva on film noir -klassikko. Tarinassa myrkytetty mies yrittää selvittää, kuka hänet myrkytti.
Elokuvan tekijänoikeuksia ei uusittu, kuten Yhdysvaltojen laki olisi edellyttänyt, joten se on nyt vapaasti levitettävissä ja nähtävissä esimerkiksi Internet Archivessa ja siitä on saatavana VHS- ja DVD-versioita.
Elokuva on kuvaajana mainetta keränneen Rudolph Matén ensimmäinen ohjaus ja hänen ohjauksistaan kestävin.[1]
Elokuva etenee takaumina. Alkurepliikissä päähenkilö soittaa poliisille murhailmoituksen. Frank Bigelow on saanut tappavaa myrkkyä iridiumia, ja lääkäri kertoo ettei hänellä ole enää pitkään elinaikaa. Bigelow yrittää muistella edellisen vuorokauden tapahtumia selvittääkseen, kuka hänet myrkytti. Tilanteesta tietämättömän sihteerinsä Paula Gibsonin avulla hän jäljittää myrkyn rikollisjoukkioon, joka käyttää sitä rikollisiin toimiin. Syytä miksi Bigelow on saanut myrkkyä, ei kerrota vaan piinaava jännitys säilyy loppua kohden, jolloin vie hänet ajelulle psykopaatti, jolla on mieltymys hakata uhrejaan vatsaan.[2]
![]() |
Edmond O'Brien – Frank Bigelow | ![]() |
Pamela Britton – Paula Gibson |
![]() |
Luther Adler – Majak | ![]() |
Lynn Baggett – Mrs. Phillips |
![]() |
William Ching – Halliday | ![]() |
Henry Hart – Stanley Phillips |
![]() |
Beverly Garland – Miss Foster | ![]() |
Neville Brand – Chester |
![]() |
Laurette Luez – Marla Rakubian | ![]() |
Virginia Lee – Jeannie |
Elokuvan musiikin on säveltänyt Dimitri Tiomkin:[3]
Samasta tarinasta on Rocky Morton ohjannut vuonna 1988 elokuvan K.J.S. – Kuollut jo saapuessaan.
Valtion elokuvatarkastamo langetti elokuvalle ikärajan KK (Kokonaan kielletty) 4.12.1950. Silloiset sensorit harvinaislaatuisesti kommentoivat elokuvaa sensuuripäätöksessään: "Filmi on hengeltään sairas. Se kehittelee jännityksen miltei yhtämittaisella pistoolilla uhkaamisella (myös turvattomia naisia uhataan). jolloin käyttäytyminen on erityisen karkeaa (esim. uhattavia lyödään useissa kohdin aivan aiheetta). Pari gangsteria tehostaa pitkissä kohtauksissa julmuuttaan karkean sadistisesti. Leikkauksista ei asia parane." Elokuva sai kuitenkin ensi-iltansa 1956 merkittävien leikkausten jälkeen, joista leikkauksista tarkastamon mukaan kertyi noin 200 metriä filmiä.[4]