Kuun etupuoli

Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Kuun etupuoli:tä ja sen vaikutuksia nyky-yhteiskuntaan. Alkuperäistään nykyiseen kehitykseensä Kuun etupuoli on ollut kiinnostuksen ja keskustelun aiheena useilla aloilla, sekä populaarikulttuurissa että akateemisessa maailmassa. Tutkimme sen merkitystä, vaikutusta ja merkitystä nykymaailmassa analysoimalla, kuinka Kuun etupuoli on muokannut käsityksiämme, asenteitamme ja käyttäytymistämme. Tämän analyysin avulla pyrimme ymmärtämään Kuun etupuoli:n vaikutukset yhteiskunnassamme ja pohtimaan sen roolia inhimillisen kehityksen kannalta.

Kuun etupuoli tai lähipuoli[1] on se puoli Kuusta, joka näkyy Maahan. Se on Kuun pyörähdysajasta johtuen aina sama puoli, joskin Maahan näkyy eri aikoina kaiken kaikkiaan 59 prosenttia Kuun pinnasta. Käytäntönä on esittää kartoissa Kuun pohjoispuoli Maan pohjoisen pallonpuoliskon näkökulmasta, jolloin Maan päiväntasaajan eteläpuolella Kuu näkyy käänteisenä.[2]

Kuun etupuolen pohjoisosa koostuu pääosin niin sanotuista Kuun meristä, jotka ovat basaltin täyttämiä törmäyskraattereita, sekä merien lahdista. Niitä täplittävät nuoret kraatterit ja kaarevat vuoristot. Erityisen hyvin näkyvä muodostelma on lounaasta koilliseen kulkeva törmäyskraattereiden rivi, johon kuuluvat Kopernikus, Eratosthenes, Arkhimedes, Cassini ja Aristoteles.[2]

Eteläpuolta hallitsee kirkas kuuylänkö, jossa on vaihtelevan kokoisia kraattereita. Erityisen hyvin erottuu Tycho-kraatteri säteineen. Nollameridiaanin lähellä pohjois-eteläsuunnassa on suuria kraattereita kuten Ptolemaeus, Alphonsus, Arzachel ja Purbach. Hyvin erottuu myös Rupes Recta -murtumavyöhyke.[2]

Alla Kuun etupuolen kartta, jossa näkyvät selkeimmin erottuvat kohteet latinankielisine nimineen ja niiden englanninkielisine käännöksineen. Sinisellä tekstillä meret, keltaisella kraatterit.


Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Öhman, T.: Pimeästä takapuolesta. Kraatterin reunalta Ursa, 28.2.2022
  2. ↑ a b c Montgomery, Scott: Kuu: Maan kiehtova seuralainen, s. 232–235. (The Moon and the Western imagination, 1999) Suomentanut Jorma Keskitalo. Helsinki: Tammi, 2009. ISBN 978-951-31-4666-5