Kymijoen alaosan alue
Tässä artikkelissa tutkimme Kymijoen alaosan alue:n kiehtovaa maailmaa ja sen vaikutuksia yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Kymijoen alaosan alue on jättänyt jälkensä historiaan sen vaikutuksesta taiteeseen ja kulttuuriin sekä sen merkityksellisyyteen tieteessä ja teknologiassa, ja se on edelleen erittäin kiinnostava aihe tänään. Analysoimme sen kehitystä ajan myötä, sen alkuperästä nykyiseen tilaan ja tutkimme, kuinka se on muokannut tapaamme ajatella ja toimia. Tämän kattavan analyysin avulla toivomme tarjoavamme rikastuttavan ja oivaltavan näkemyksen Kymijoen alaosan alue:stä ja sen merkityksestä nykymaailmassa.
Kymijoen alaosan alue (vesistöaluetunnus 14.11) on Kymijoen alueessa sijaitseva toisen jakovaiheen alue, jonka pinta-ala on 988,99 neliökilometriä. Alueen järvisyys on 3,11 %. Vesistön alueen alarajana on Suomenlahdella Kotkassa ja Pyhtäällä, joidenka yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala on 37 158,74 neliökilometriä ja sen järvisyys on 18,34 %.
Kolmannen jakovaiheen alueita ovat seuraavat yhdeksän aluetta tai valuma-aluetta. Sisennys tarkoittaa sitä, että vesistöalue laskee tai yhtyy yläpuoliseen vesistöalueeseen. Samalle tasolle sisennetyt vesistöalueet laskevat kaikki yläpuoliseen vesistöalueeseen alajuoksulta luetellussa järjestyksessä. Pääuomaan eli vesistöreittiin kuuluvat vesustöalueiden nimet on lihavoitu [1][2]:
- Kymijoen suuhaarojen alue (14.111) → Suomenlahti
- Tallusjoen valuma-alue (14.116)
- Joutsenjoen valuma-alue (14.117)
- Anjalan voimalaitoksen alue (14.112)
- Sorsajoen valuma-alue (14.119)
- Myllykosken voimalaitoksen alue (14.113)
- Myllypuron valuma-alue (14.118)
- Keltin voimalaitoksen alue (14.114)
- Kuusankosken voimalaitoksen alue (14.115)
Lähteet
- ↑ Kymijoen alaosan alue (14.11) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 31.5.2019.
- ↑ Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4