Tämä artikkeli käsittelee Läckön linna:tä laajasta ja syvällisestä näkökulmasta, ja tavoitteena on tarjota lukijalle täydellinen ja yksityiskohtainen näkemys tästä aiheesta. Läckön linna:n merkitys nyky-yhteiskunnassa on kiistaton, joten sen merkitykseen, alkuperään, kehitykseen ja vaikutuksiin on syytä tutustua. Kattavan ja tarkan analyysin avulla pyritään valaisemaan Läckön linna:n ympärillä olevia eri näkökohtia tarjoamalla olennaista ja päivitettyä tietoa, jonka avulla voimme ymmärtää sen merkityksen nykyään. Samoin tutkitaan erilaisia asiantuntijoiden näkökulmia ja mielipiteitä aiheesta keskustelun rikastamiseksi ja monimuotoisen ja rikastuttavan näkemyksen tarjoamiseksi Läckön linna:stä.
Läckön linna (ruots. Läckö slott) on Lidköpingin kunnassa Ruotsissa, suurehkolla Kållandsön saarella Vänern-järvessä sijaitseva keskiaikainen linna, joka on nykyisin avoinna yleisölle.
Linna rakennettiin pääosin 1200-luvun loppupuoliskolla, jonka jälkeen se toimi piispanlinnana. Uskonpuhdistuksen jälkeen linna siirtyi kruunun omistukseen vuonna 1527.[1] Linna siirtyi sotamarsalkka Jacob De la Gardielle, joka puolestaan periytti linnan ja kreiviyden pojalleen Magnus Gabriel De la Gardielle 1652.[1] Magnus Gabriel De la Gardie suoritutti linnassa laajoja lisärakennustöitä ja uudistuksia,[1] jolloin muuttui barokki-tyylisuuntaa edustavaksi. Rakennustöiden aikana linnaan myös rakennettiin muun muassa runsaasti koristeltu kappeli. Vuonna 1681 linna otettiin takaisin kruunulle, mutta linna oli kuitenkin luovutettuna joidenkin yksityishenkilöiden käyttöön.[1] Vuosina 1810-1815 linna oli Suomen sodan jälkeen Ruotsiin asettuneen suomalaissyntyisen kenraalin ja kreivin Carl Johan Adlercreutzin hallinnassa[2].
Linnaan alettiin kerätä taide- ja esinekokoelmaa 1920-luvulla.[3] Vuodesta 1993 linna on ollut Statens fastighetsverkin hallinnassa.[1]