Lähiverkko
Tässä artikkelissa Lähiverkko:n aihetta tarkastellaan perusteellisesti tavoitteena analysoida tyhjentävästi sen eri puolia ja tarjota täydellinen näkemys sen tärkeydestä ja vaikutuksista nykypäivän yhteiskuntaan. Näillä linjoilla käsitellään sekä historiallisia että kulttuurisia näkökohtia sekä viimeaikaisia Lähiverkko:een liittyviä tutkimuksia ja havaintoja. Lisäksi tarkastellaan alan asiantuntijoiden erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä tämän jatkuvasti kehittyvän aiheen valottamiseksi. Toivotaan, että tämä artikkeli ei ainoastaan tarjoa arvokasta tietoa, vaan myös herättää pohdintaa ja keskustelua Lähiverkko:stä, jotta edistetään syvempää ja monipuolisempaa ymmärrystä tästä aiheesta.
Lähiverkko eli LAN[1] (engl. local area network[1]) on rajoitetulla maantieteellisellä alueella toimiva tietoliikenneverkko. Esimerkiksi yhden talon koneiden muodostama tietokoneverkko tai yksittäisen yrityksen yhden toimipisteen verkko.[1] Lähiverkon tiedonsiirtonopeus on useimmiten 10–1 000 megabittiä sekunnissa. Lähiverkkoja yhdistetään toisiinsa laajaverkoilla (alueverkko), jotka voivat olla toteutettuina esimerkiksi kuitu-ethernet-tekniikalla. Vanhemmissa verkoissa alueverkot toteutettiin usein Frame Relay- tai ATM -tekniikoilla, mutta ne ovat vähentyneet koko ajan ja nykyisin lähes poistuneet 1GE ja 10GE-ethernetin syrjäyttäessä vanhoja tekniikkoja runkoyhteyksissä.
Lähiverkon tärkeimpiä aktiivilaitteita ovat kytkin ja toistin jotka siirtävät tietoa lähiverkon sisällä sekä reititin, jonka avulla tieto siirtyy laajaverkkoon eli WAN:iin.
Tekniikat
Lähiverkkojen tekniikoista tärkeimpiä ovat IEEE 802 -lähiverkkotekniikat Ethernet ja WLAN. Tietokoneiden välillä käytetään nykyisin pääsääntöisesti TCP/IP-tekniikkaa. Vanhoissa verkoissa oli yleensä käytetty IPX-tekniikkaa yksin tai yhdessä TCP/IP:n kanssa, mutta tämä protokolla on jo jäänyt lähes kokonaan pois käytöstä. Langattomissa lähiverkoissa on yleensä tukiasema, johon kaikki koneet on langattomasti yhdistetty.
Katso myös
Lähteet
