Lällärit lakoon
Nykymaailmassa Lällärit lakoon on saavuttanut epätavallisen merkityksen yhteiskunnassa. Lällärit lakoon on osoittautunut kiinnostavaksi aiheeksi kaiken ikäisille ja -taustaisille ihmisille joko sen vaikutuksensa vuoksi talouteen, populaarikulttuuriin tai tieteenalalle. Kautta historian Lällärit lakoon on ollut ratkaisevassa roolissa ihmiskunnan evoluutiossa ja se on merkinnyt merkittäviä virstanpylväitä, jotka ovat muokanneet sivilisaation kulkua. Tässä artikkelissa tutkimme Lällärit lakoon:n eri puolia ja sen vaikutuksia eri alueilla, analysoimme sen merkitystä nykyisessä kontekstissa ja ennustamme sen vaikutusta tulevaisuudessa.
| Lällärit lakoon | |
|---|---|
| Any Which Way You Can | |
 Elokuvan juliste |
|
| Ohjaaja | Buddy Van Horn |
| Käsikirjoittaja | Stanford Sherman |
| Tuottaja |
Robert Daley Fritz Manes |
| Säveltäjä | Steve Dorff |
| Kuvaaja | David Worth |
| Leikkaaja |
Ron Spang Ferris Webster |
| Pääosat |
Clint Eastwood Sondra Locke Geoffrey Lewis William Smith Ruth Gordon |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Warner Bros. |
| Levittäjä |
Warner Bros. Netflix |
| Ensi-ilta | 1980 |
| Kesto | 115 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Edeltäjä | Mies San Fernandosta |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
|
|
|
Lällärit lakoon on Buddy Van Hornin ohjaama toimintakomedia vuodelta 1980. Se on Mies San Fernandosta -elokuvan jatko-osa ja siinä nähdään lähes kaikki alkuperäiset näyttelijät.
Rekka-autonkuljettaja Philo Beddoe (Clint Eastwood) lopettaa katutappelemisen. Hänet kuitenkin kiristetään mukaan vielä yhteen otteluun ja hänen naisystävänsä (Sondra Locke) siepataan. Beddoe pelastaa hänet eikä hänen tarvitse otella, mutta hän ja hänen vastustajansa (William Smith) haluavat silti selvittää, kumpi heistä on parempi.
Arvioita
Helsingin Sanomien Mikael Fränti kiteytti elokuvan tv-esityksen alla 1989 ”typeräksi ketkuttelufarssiksi”[1]. Video-oppaassa vuodelta 1994 Asko Alanen sanoi sen olevan ”yhtä huolettoman paukapäinen remellys” kuin edeltäjänsä. Hän antoi sille yhden tähden viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”huono”[2].
Lähteet
- ↑ Fränti, Mikael: Elokuva. Helsingin Sanomat, 3.12.1989, s. D28. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Romano, Bello (toim.): ”Lällärit laokoon”, Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0