Länsi-Siperian alanko
Tämän päivän artikkelissa aiomme syventyä aiheeseen Länsi-Siperian alanko, joka on viime aikoina noussut erittäin tärkeäksi. Länsi-Siperian alanko on yleisesti kiinnostava aihe, joka kattaa monenlaisia näkökohtia, jotka vaikuttavat ihmisten jokapäiväiseen elämään. Tämän artikkelin aikana tutkimme erilaisia Länsi-Siperian alanko:een liittyviä näkökohtia sen alkuperästä ja kehityksestä sen vaikutukseen yhteiskunnan eri alueilla. Lisäksi analysoimme, miten Länsi-Siperian alanko on vaikuttanut ihmisten elämään ja mitkä ovat mahdolliset seuraukset yksilötasolla ja kollektiivisella tasolla. Pysy kuulolla, sillä tämä artikkeli lupaa tarjota perusteellisen ja rikastuttavan katsauksen Länsi-Siperian alanko:een.
Länsi-Siperian alanko (ven. За́падно-Сиби́рская равни́на) on laaja alankoalue Aasian luoteiskulmassa Länsi-Siperiassa Venäjällä ja Kazakstanissa.
Länsi-Siperian alangon pinta-ala on noin kolme miljoonaa neliökilometriä.[1] Se ulottuu pohjoisessa Jäämerelle ja etelässä Kazakstanin pohjoisosaan. Lännessä se rajoittuu Uralvuoristoon ja idässä Keski-Siperian ylänköön. Alangon mitta pohjoisesta etelään on noin 2 500 kilometriä ja idästä länteen noin 1 000–2 000 kilometriä.
Suurin osa alangosta kuuluu Obin vesistöön. Itäosa kuuluu Jenisein vesistöön ja lisäksi näiden kahden suuren joen välissä on joukko pienempiä jokia. Suurinta osaa alueesta peittää pohjoinen havumetsä, taiga. Lisäksi pohjoisessa on tundraa ja etelässä aroa.
Länsi-Siperian alanko on maailman suurimpia yhtenäisiä alankoalueita, sillä siellä ei ole oikeastaan lainkaan korkeampia maastonmuodostelmia. Alueella ovat maailman laajimmat suot, ja soinen metsämaa on sen tunnusomaisin maastonmuoto. Osa suomaasta muodostaa valtavia turvesoita.
Alueella on suuria öljy- ja maakaasuesiintymiä.
Lähteet
- ↑ Tietojätti 2000, s. 496. Helsinki: Gummerus, 1999. ISBN 951-20-5809-X