Lúcio Cardoso
Tässä artikkelissa perehdymme Lúcio Cardoso:n kiehtovaan maailmaan. Kautta historian Lúcio Cardoso:llä on ollut merkittävä rooli eri aloilla tieteestä populaarikulttuuriin. Sen vaikutus on ollut niin syvä, että se herättää edelleen kiinnostusta ja keskustelua tänään. Tutkimme sen alkuperää, kehitystä ja merkitystä nyky-yhteiskunnassa tavoitteenaan valaista sen merkitystä ja merkitystä. Yksityiskohtaisen ja tarkan analyysin avulla toivomme tarjoavamme kattavan ja rikastuttavan käsityksen Lúcio Cardoso:stä, jolloin lukijamme voivat laajentaa tietämystään ja ymmärrystään tästä kiehtovasta aiheesta.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Joaquim Lúcio Cardoso Filho (14. elokuuta 1913 Curvelo, Minas Gerais, Brasilia – 22. syyskuuta 1968 Rio de Janeiro) oli brasilialainen kirjailija, joka kirjoitti näytelmiä ja runoja.
Cardosu kuului merkittävään mutta köyhtyneeseen brasilialaiseen sukuun. Hänen veljensä oli senaattori, myöhemmin korkeimman oikeuden jäsen Adauto Lúcio Cardoso. Hänen sisarensa oli arvostettu kirjailija Maria Helena Cardoso, joka toimitti veljensä muistelmat tämän kuoleman jälkeen.
Koulunkäynti ei Cardosolta sujunut, mutta myöhemmin hän tutustui varakkaan teollisuusyrittäjän Augusto Frederico Schmidt ympärille kerääntyneeseen kirjailijapiiriin. Schmidt kustansi hänen ensimmäisen teoksensa. Tuohon aikaan Brasilian kirjallisuudessa olivat pinnalla vasemmistolaiset aatteet, mutta Cardoson kirjailijapiiri koostui lähinnä katolisista homoseksuaaleista, joita politiikka ei kiinnostanut. Samoihin piireihin kuului myös Clarice Lispector, joka rakastui häneen. He pysyivät ystävinä Cardoson kuolemaan saakka.
Cardoso oli erityisen tuottelias teatterin alalla. Hän oli perustamassa Teatro Experimental do Negro -teatteria. Hän oli mukana myös elokuva-alalla. Hänen maineikkain kirjallinen teoksensa on Crônica da casa assassinada (1959). Alkoholi ja lääkkeiden käyttö rapauttivat hänen terveytensä. Hän sai 1962 halvauksen, josta ei ponnisteluistaan huolimatta kunnolla toipunut, ja siksi hän siirtyi maalaamaan. Uusi halvaus tuli 1968, ja hän kuoli siihen.
