Maailma on täynnä La Strada – Tie:ta historiallisista henkilöistä ajankohtaisiin yhteiskuntaamme vaikuttaviin kysymyksiin. On tärkeää ymmärtää La Strada – Tie:n merkitys ja vaikutus elämäämme, koska sen vaikutus voi olla merkittävä eri näkökulmista. Tässä artikkelissa tutkimme La Strada – Tie:n roolia ja sitä, miten se on muokannut maailmaa, jossa elämme. Hänen panoksestaan historiassa ja hänen merkityksellisyytensä nykymaailmassa, La Strada – Tie on jättänyt lähtemättömän jäljen, joka ansaitsee analysoinnin ja ymmärtämisen kokonaisuudessaan.
La Strada – Tie | |
---|---|
La strada | |
![]() |
|
Ohjaaja | Federico Fellini |
Käsikirjoittaja |
Federico Fellini Tullio Pinelli Ennio Flaiano |
Tuottaja |
Carlo Ponti Dino De Laurentiis |
Säveltäjä | Nino Rota |
Kuvaaja | Otello Martelli |
Leikkaaja | Leo Cattozzo |
Pääosat |
Giulietta Masina Anthony Quinn Richard Basehart Aldo Silvani |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Italia |
Tuotantoyhtiö | Ponti - De Laurentiis |
Levittäjä |
Paramount Pictures Netflix |
Ensi-ilta | 1954 |
Kesto | 107 min |
Alkuperäiskieli | italia |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
|
La Strada – Tie (La strada) on Federico Fellinin ohjaama italialainen elokuva vuodelta 1954. Elokuva on tragedia. Tällä elokuvalla Fellini nousi kansainväliseen maineeseen. Naispääosaa näyttelee Fellinin puoliso Giulietta Masina.[1]
Elokuva sijoittuu kiertävän sirkuksen maailmaan. Zampano (Anthony Quinn) on karski voimamies. Äiti myy aran Gelsominan (Giulietta Masina) Zampanolle. Kaksikko liittyy kiertävään sirkukseen, jossa on Matto (Richard Basehart), akrobaatti ja pelle, joka yrittää saada Gelsominaa karkaamaan kanssaan.
Nino Rotan tunnusmelodia tuli tunnetuksi elokuvan ulkopuolellakin.
La stradaa pidetään Fellinin siirtymävaiheen elokuvana neorealismista satiirisiin fantasioihin.[2]
La strada on saanut yli viisikymmentä elokuvapalkintoa.[3] Vuonna 1979 kolmekymmentä suomalaista elokuva-arvostelijaa ja -asiantuntijaa äänesti kaikkien aikojen sadasta merkittävimmästä elokuvasta, ja La strada oli mukana heistä kuudentoista listalla.[4] Vuonna 2018 BBC:n kansainvälinen asiantuntijaraati äänesti sen kaikkien aikojen sadan parhaan ei-englanninkielisen elokuvan joukkoon.[5]
Palkinto/elokuvajuhla | Sarja | Palkittu |
---|---|---|
Bodil-palkinto[6] | Paras eurooppalainen elokuva | Federico Fellini |
Blue Ribbon Awards, Japani | Paras vieraskielinen elokuva | Federico Fellini |
Círculo de Escritores Cinematográficos, Espanja | Paras ulkomainen elokuva | Federico Fellini |
Nastro d’argento | Paras ohjaaja | Federico Fellini |
Paras tuottaja | Dino De Laurentiis, Carlo Ponti | |
Kinema Junpo -palkinto, Japani | Paras vieraskielinen elokuva | Federico Fellini |
New York Film Critics Circle | Paras vieraskielinen elokuva | Federico Fellini |
Venetsian elokuvajuhlat[7] | Hopeinen leijona | Federico Fellini |
Oscar-palkinto[8] | Paras vieraskielinen elokuva | Federico Fellini |
1950-luku |
|
---|---|
1960-luku |
|
1970-luku |
|
1980-luku |
|
1990-luku | La voce della luna (1990) |