Laituri (Georgia)
Nykyään Laituri (Georgia) on aihe, joka on kiinnittänyt monien huomion nyky-yhteiskunnassa. Teknologian ja globalisaation myötä Laituri (Georgia):stä on tullut tärkeä aihe, joka kattaa jokapäiväisen elämän eri osa-alueita. Olipa kyseessä työ, henkilökohtainen, akateeminen tai sosiaalinen, Laituri (Georgia) on merkittävästi vaikuttanut ihmisten vuorovaikutukseen ja toimintaan nykymaailmassa. Kun Laituri (Georgia) kehittyy edelleen, on tärkeää analysoida sen vaikutusta modernin elämän eri osa-alueisiin ja sen vaikutuksia tulevaisuuteen. Tässä artikkelissa perehdymme Laituri (Georgia):n kiehtovaan maailmaan ja tutkimme sen ulottuvuuksia, vaikutuksia ja mahdollisia haasteita, joita se tuo tämän päivän yhteiskunnassa.
Laituri (georg. ლაითური) on kaupunkityyppinen taajama (daba) Georgian Gurian alueella Ozurgetin piirikunnassa. Se sijaitsee Tšolokhi- ja Natanebi-jokien varrella. Taajamasta on matkaa Ozurgetin kaupunkiin 14 kilometriä ja lähimmälle rautatieasemalle viisi kilometriä.
Ilmasto
80 metrin korkeudella merenpinnasta sijaitsevassa kaupungissa kesät ovat kostean subptrooppisen ilmaston seurauksena kuumia ja talvet leutoja. Ilman keskilämpötila on vuodessa 13,6 °C, tammikuussa 4,9 °C ja heinäkuussa 21,7 °C; kaikkien aikojen alin mitattu lämpötila –16 °C ja korkein 40 °C. Vuotuinen sadanta on 2330 mm.
Etymologia
Kaupungin nimen alkuperästä on kaksi versiota. Legendan mukaan nimi olisi annettu Venäjän hallitsijan luona vierailleiden, Laitin alueella asuneiden dukoborien mukaan. Professori Juri Sikharulidzen teorian mukaan taas nimi liittyisi seudulla maata omistaneeseen Aznauri Laitadze -nimiseen henkilöön.
Historia
Kun ensimmäiset asukkaat muuttivat nykyisen Laiturin alueelle vuonna 1911, seutu oli kulkukelvotonta umpimetsää. Alueelle muuttaneet sadat dukoborit, jotka olivat saaneet lainaa maata ja taloja varten, perustivat kaksi yhteisöä: Uspenskojen ja Voznesenskojen. He ryhtyivät viljelemään maissia, riisiä, perunaa ja muita kasveja. Ensimmäisen maailmansodan puhjettua vuonna 1914 Venäjän hallitus päätti evakuoida kylät ja siirtää niiden asukkaat Krimille. Dukoborit lähtivät Potin satamasta kohti Krimiä, mutta jo Novorossiskissa vihollinen upotti heitä kuljettaneen aluksen. Alue oli ottomaanivaltakunnan miehittämänä huhtikuusta kesäkuuhun 1918. 1940-luvulla alueen väkiluku ylitti 1000 henkilön rajan. Vuonna 1953 Laiturille myönnettiin kaupunkimaisen taajaman oikeudet. Vuonna 1997 Laiturin huomattavan suuri valtiollinen teeviljelmä myytiin yksityiseen omistukseen. Vuonna 2007 alettiin paikkakunnalle rakentaa vankilaa, mutta hanke on varojen puutteessa yhä kesken. Vuodesta 2012 on alueella viljelty laajamittaisesti mustikoita; puolukkaa tuotetaan ulkomaankauppaan.
Laiturin kirkko
Laiturin kirkko on paikallisen kulttuuriperinnön monumentti. Se on arkkitehtuuriltaan myöhäiskeskiaikaiseksi poikkeuksellinen. Samantyyppistä rakennetta ei muualla Georgiassa esiinny kuin myöhäiseltä pakanuuden ajalta ja varhaiskristillisyyden ajalta peräisin olevissa temppeleissä. Halkaisijaltaan viisimetrinen kirkko on muodoltaan pyöreä; sisäänkäynti on lännestä. Idän puolella on kolme kaarevaa peiliä, pohjoisessa ja etelässä yksi kummassakin. Ovet ja ikkunat on koristettu basalttikivellä. Peruna myöhäiskeskiajalta kirkossa on säilynyt maalaus, jonka ympärille on kirjoitettu otteita Apostolien tekojen kirjasta.
