Latokartano (Perniö)

Nykyään Latokartano (Perniö) on aihe, joka on saavuttanut suurta merkitystä yhteiskunnassa. Olipa kyse sen vaikutuksesta talouteen, sen vaikutuksesta populaarikulttuuriin tai rooliin historiassa, Latokartano (Perniö) on kiinnittänyt kaikenikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion. Ilmestymisestään lähtien Latokartano (Perniö) on ollut keskustelun ja analyysin kohteena, ja ristiriitaiset mielipiteet ovat herättäneet intohimoista keskustelua. Tässä artikkelissa tutkimme Latokartano (Perniö):n eri puolia ja sen vaikutuksia jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Syvän analyysin ja yksityiskohtaisen tutkimuksen avulla pyrimme ymmärtämään paremmin Latokartano (Perniö):n tärkeyttä ja sitä, kuinka se on muokannut nykymaailmaa.

Latokartanon koski

Latokartano (ruots. Näsegård) on kylä Perniön etelälaidalla Kiskonjoen varrella Salon kaupungissa Varsinais-Suomessa.

Historia

Perniönjoen ja Kiskonjoen varsilta on löytynyt useita viitteitä pronssi- ja rautakautisesta asutuksesta. Ne sijaitsevat Latokartanon tuntumassa naapurikylien puolella. Latokartanon alueella on jäänteitä etenkin keskiaikaisesta asutuksesta. Latokartanon asuttivat luultavasti ruotsalaiset 1200- ja 1300-lukujen aikana. Nykyisen kylän alue kuului alkujaan viereisen Pyhäjoen kuninkaankartanon maihin, jotka lahjoitettiin 1400-luvulla kirkolle. Maat palasivat kruunulle 1500-luvulla ja Kustaa Vaasa perusti Kiskonjoen varteen Näsen kuninkaankartanon, josta Latokartanon kylä on saanut alkunsa.[1]

Näse sijaitsi aluksi Kiskonjoen ja Perniönjoen yhtymäkohdassa Muntolannokalla, johon syntyi merkittävä varhaisteollinen keskittymä ja kauppapaikka. Kartano siirtyi nykyiselle paikalleen vuonna 1690 ja hiljalleen teollisuus siirtyi hieman idemmäs Latokartanonkosken ympäristöön, jossa oli ollut myllyjä jo 1300-luvulta lähtien. Myös kauppapaikka siirtyi teollisuuden mukana. Teollisuuskeskittymä siirtyi 1800-luvulla naapurikylään Kuustoon, jossa kartanolla oli myös omistuksia.[1][2]

Lähteet

  1. ↑ a b Latokartanon historiallinen ympäristö Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt: Museovirasto. Viitattu 31.12.2017.
  2. ↑ Harri Leino: Latokartanonkoski, Perniö, Salo Retkipaikka. Viitattu 31.12.2017.