Tämän päivän artikkelissa tutkimme Laukka (Perniö):n kiehtovaa maailmaa. Alkuperäistään tämän päivän kehitykseen tämä aihe on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion. Rikas ja monipuolinen historia, Laukka (Perniö) on jättänyt lähtemättömän jäljen yhteiskuntaan, vaikuttanut kokonaisiin sukupolviin ja toiminut keskeisessä roolissa lukemattomilla modernin elämän osa-alueilla. Tämän artikkelin avulla pyrimme syventymään eri näkökohtiin, jotka tekevät Laukka (Perniö):stä niin merkityksellisen ja jännittävän aiheen. Toivomme löytävämme uusia näkökulmia ja tietoa, jotka rikastavat ymmärrystämme tästä ilmiöstä.
Laukka on kylä Salon kaupungin Perniössä. Laukka sijaitsee Perniön eteläosassa meren rannalla.
Laukka on syntynyt Laukon kartanon ympärille. Kartanosta jaetut suurtilat ovat edelleen kylän keskus mäen päällä Laukanlahden edustalla. Myllyoja laskee Laukanlahteen kylän länsirajalla. Kylän etelärajalla kohoaa Roitmäki. Laukka on metsäistä Roitmäkeä ja rehevöitynyttä Laukanlahtea lukuun ottamatta peltomaata. Laukantie kulkee kylän läpi.[1][2]
Historioitsija Maunu Knaapinen on ehdottanut, että Roitmäen nimi tulee sanasta roito, joka tarkoittaa nuotiota. Entinen Laukon torppa Fårberg mäen juurella saattaa olla hänen mukaansa väännös sanasta Vårdberg. Roitmäen pohjoispuolella on sijainnut Luodonhaka-niminen torppa, ja haka tarkoittaa aitausta. Nämä seikat viittaisivat Roitonmäen olleen Knaapisen mukaan jonkin sortin esihistoriallinen vartiovuori Perniönjoen suulla.[1]
Vielä 1200-luvun alussa Laukanlahti on ollut laajempi ja Roitmäki, mahdollisesti myös Laukan kylänmäki, on ollut saari. Lahden rannalle perustettiin historiallisen ajan alussa Laukon kartano. Laukko on ollut aateliskartano, joka päätyi isossa peruutuksessa kruunulle ja muutettiin sotilasvirkataloksi. Samalla kylään kuulunut Luodontaus Perniönjoen suistossa siirtyi Melkkilän kartanon omistukseen. Virkatalo jaettiin lopulta kolmeen osaan ja Fredriksberg, Alitalo ja Ylitalo ovat edelleen maanviljelystiloja. Talojen torpat ovat itsenäistyneet ja kylään on lohkottu pientiloja sekä kesämökkejä 1900-luvulla.[1]