Lavotškin La-7

Tämä artikkeli käsittelee Lavotškin La-7-aihetta eri näkökulmista ja lähestymistavoista, jotta voidaan tarjota kokonaisvaltainen ja täydellinen näkemys tästä aiheesta. Erilaisia ​​Lavotškin La-7:een liittyviä näkökohtia analysoidaan tarjoamalla yksityiskohtaista ja päivitettyä tietoa, jonka avulla lukija ymmärtää täysin sen tärkeyden ja merkityksen nykyisessä kontekstissa. Samoin tarkastellaan erilaisia ​​Lavotškin La-7:n tutkimuksia, tutkimuksia ja asiantuntijalausuntoja, jotta saadaan kattava ja rikastuttava näkemys, joka edistää tämän aiheen tuntemista ja ymmärtämistä. Koko artikkelin aikana tarkastellaan Lavotškin La-7:n erityisiä näkökohtia korostaen sen vaikutusta eri alueilla ja sen vaikutusta nykyiseen yhteiskuntaan.

Lavotškin La-7
Kuvaus
Rooli Hävittäjä
Miehistö Ohjaaja
Ensilento marraskuussa 1943
Palveluskäyttöön kevät 1944
Valmistaja Lavotškin
Mitat
Pituus 8,60 m
Kärkiväli 9,80 m
Korkeus 2,540 m
Siipipinta-ala 17,5 m²
Paino
Tyhjäpaino 2638 kg
Lastattuna 3265 kg
Suurin lentoonlähtöpaino 3400 kg
Voimanlähde
Moottori Švetsov AŠ-82FN -tähtimoottori
Teho 1380 kW 1850 hv
Suoritusarvot
Huippunopeus 680 km/h
Lentomatka 990 km
Suurin korkeus 9 500 m
Nousunopeus 1 100 m/min
Siipikuorma 187 kg/m²
Teho-paino-suhde 0,42 kW/kg
Mittarit
Mittarit
Aseistus
Tykki 2 x 20 mm ŠVAK tykki
Kuorma 200 kg pommeja

Lavotškin La-7 (Лавочкин Ла-7) oli toisen maailmansodan aikainen neuvostoliittolainen hävittäjälentokone. Se oli parannettu ja kehittyneempi versio Lavotškin La-5-hävittäjästä[1] ja viimeinen vuonna 1938 LaGG-1 -hävittäjästä alkaneesta mallisarjasta.

Vuonna 1943 La-5:stä oli tullut yksi neuvostoilmavoimien tärkeimmistä konetyypeistä, mutta sen pääsuunnittelija Semjon Lavotškin ja TsAGIn insinöörit näkivät siinä edelleen parantamisen varaa. Jo LaGG-1:n suunnittelussa oli pyritty säästämään strategisia metalleja, joten sen rakenne perustui vaneriin. Materiaalipulan uhan väistyttyä Lavotškin korvasi suuren osan uuden konemallin rakenteesta, muun muassa siipisalot, metalliosilla, samalla kun sitä virtaviivaistettiin suorituskyvyn parantamiseksi. Uuden hävittäjän prototyyppi La-120 teki ensilentonsa vuoden 1943 marraskuussa ja La-7 tuli palveluskäyttöön jo seuraavana keväänä.

La-7:n kokonaisvalmistusmäärä oli La-7 UTI harjoitushävittäjät mukaan lukien 5 753 kappaletta. Konetyyppi oli Neuvostoliiton lisäksi myös Tšekkoslovakian ja Romanian ilmavoimien käytössä.

Neuvostoliittolainen ässä Ivan Kožedub ja parinsa Dimitri Titorenko pudottivat La 7:lla lentäessään Messerschmitt Me 262 -suihkuhävittäjän 19.2.1945.[2] Tämä oli samalla ainoa Neuvostoliiton lentäjien saavuttama pudotus tästä tyypistä, joilla lennettiin ennen muuta Yhdysvaltojen päiväpommitusten torjuntalentoja.

Lavotškinin seuraava konetyyppi, Lavotškin La-9 muistutti edeltäjäänsä ulkoisesti, mutta oli rakenteeltaan kokonaan uudelleen suunniteltu.

Lähteet

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lavotškin La-7.