Tämä artikkeli käsittelee aihetta Leimautuminen (etologia), joka on herättänyt suurta kiinnostusta nyky-yhteiskunnassa. Leimautuminen (etologia) on tärkeä aihe sekä akateemisella että sosiaalisella tasolla, koska se vaikuttaa merkittävästi jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Tämän artikkelin aikana analysoidaan erilaisia Leimautuminen (etologia):een liittyviä näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka tarjoavat lukijalle kattavan kuvan aiheesta. Sen alkuperää, kehitystä, vaikutuksia ja mahdollisia tulevaisuuden vaikutuksia tutkitaan tarkoituksena edistää Leimautuminen (etologia):n ja sen merkityksen nykypäivän syvempää ymmärtämistä.
Leimautuminen on oppimisen muoto, jossa hyvin nuori eläin kiinnittää huomionsa ensimmäiseen kohteeseen, jonka se näkee, kuulee tai tuntee, ja sen jälkeen seuraa kyseistä kohdetta. Luonnossa leimautumisen kohde on lähes poikkeuksetta poikasen vanhempi. Leimautumista on tutkittu etologiassa eli eläinten käyttäytymisen tutkimuksessa etenkin llinnuilla.[1]
Itävaltalainen lääkäri ja biologi Konrad Lorenz (1903–1989) havaitsi tutkimuksissaan, että yleensä linnut leimautuvat ensimmäiseen kuoriutumishetkellä näkemäänsä liikkuvaan esineeseen.