Lena Muhina

Nykymaailmassa Lena Muhina on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen. Ilmestymisestään lähtien Lena Muhina on kiinnittänyt sekä asiantuntijoiden että harrastajien huomion, ja siitä on tullut monenlaisia ​​ihmisiä kiinnostava aihe. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Lena Muhina:n merkitystä eri yhteyksissä ja analysoimme sen vaikutusta yhteiskunnan eri alueilla. Syvällisen analyysin avulla saamme selville, kuinka Lena Muhina on vaikuttanut tapaamme elää, työskennellä ja olla tekemisissä. Lisäksi tarkastelemme Lena Muhina:een liittyviä tämänhetkisiä trendejä ja sen ennustetta tulevaisuudessa. Epäilemättä Lena Muhina on osoittautunut maailmanlaajuisesti tärkeäksi aiheeksi, jolla on keskeinen rooli nykymaailman muokkaamisessa.

Jelena Vladimirovna (Lena) Muhina (21. marraskuuta 1924 Ufa, Neuvostoliitto – 5. elokuuta 1991 Moskova[1]) oli neuvostoliittolainen nainen, joka eli Leningradissa piirityksen alkuajan 1941–1942, kunnes toukokuussa pääsi pakenemaan muun muassa taiteilija Vera Miljutinan avulla Laatokan Elämän tietä. Lena Muhina päätyi sukulaisten luo Gorkiin. Sittemmin Muhina toimi Moskovassa, Leningradissa, Jaroslavlissa ja Štšerbakovissa keramiikkataiteilijana ja teollisuustyöntekijänä. Muhina ei maininnut eläessään päiväkirjoista kellekään eikä puhunut piirityksestä.[1]

Lena Muhina kirjoitti piirityksen aikana päiväkirjaa, jonka tuntematon henkilö on vienyt vuonna 1962 Neuvostoliiton valtionarkistoon; itse asiassa päiväkirja alkaa jo toukokuussa 1941, jolloin Saksa ei ollut vielä hyökännyt Neuvostoliittoon. Päiväkirja on julkaistu venäjäksi nimellä Блокадный дневник Лены Мухиной. Pauli Tapio on suomentanut teoksen nimellä Piirityspäiväkirja. Teos kuvaa autenttisesti 16–17-vuotiaan tytön kokemuksia piiritysajalta.[1] Teoksessa on myös Markku Kangaspuron esipuhe, joka asettaa aikakontekstin teokselle. Jälkipuheessa venäläiset tutkijat kertovat päiväkirjan löytymisestä ja Muhinan henkilöhistorian esiinkaivamisesta.[2]

Lähteet

  1. ↑ a b c Valentin Kovaltšuk, Aleksandr Rupasov, Aleksandr Tšistikov: ”Loppusanat”, Lena Muhina: Piirityspäiväkirja, s. 4, 279–285. Suomentanut Pauli Tapio. Bazar Kustannus, 2014. ISBN 978-952-279-095-8
  2. ↑ Pentti Stranius: Lena Muhina: Piirityspäiväkirja Savon Sanomat. 5.3.2014. Viitattu 10.10.2017.

Aiheesta muualla

Katso myös