Leo Pennanen

Nykymaailmassa Leo Pennanen:stä on tullut yhä tärkeämpi. Leo Pennanen:stä on tullut monien ihmisten mielenkiinnon kohteena joko yhteiskuntavaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai kulttuurielämän vaikutuksensa vuoksi. Alan asiantuntijoista amatööreihin Leo Pennanen on onnistunut kiinnittämään kaiken ikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Leo Pennanen:n eri puolia tavoitteenaan valaista sen merkitystä ja vaikutuksia nykymaailmassa.

Leo Pennanen 1950-luvulla

Leo Kalervo Henrik Pennanen (11. elokuuta 1904 Koski Hl. – 27. tammikuuta 1991 Tampere) oli suomalainen rovasti ja käsialantutkija (grafologi).

Pennasen vanhemmat olivat isännöitsijä Hugo Henrik Pennanen ja Hilma Maria Enegrén. Pennanen pääsi ylioppilaaksi 1923 ja hänet vihittiin papiksi 1927. Hän toimi Porin seurakunnan virallisena apulaisena 1931–1936, Tampereen seurakunnan 5. kappalaisena 1937–1943, Hämeen läänin Kosken seurakunnan (nykyinen Hämeenkoski) kirkkoherrana vuodesta 1946 alkaen ja Kotkan seurakunnan kirkkoherrana 1959–1972[1], josta jäi eläkkeelle. Pennanen oli myös Kirkkotie-lehden toimittajana 1938–1939.

Pennanen oli käsialantutkimuksen uranuurtajia Suomessa ja hänen ensimmäinen kirjansa aiheesta ilmestyi jo 1944.

Leo Pennanen oli naimisissa vuodesta 1928 kansakoulunopettaja Irja Kyllikki Airion kanssa. Heidän lapsiaan olivat kirjailija Lea Pennanen (1929–2019), sosiaalineuvos Jyrki Pennanen (1933–2012) ja toimittaja, taidemaalari Outi Pennanen (s. 1937).[2][3] Leo Pennasen sisko oli kirjailija ja kriitikko Eila Pennanen.

Teoksia

  • Sotilaan virsiä ; toim. Toivo Tarkka ja Leo Pennanen. T. Tarkka, Tampere 1939
  • Käsiala kertoo : yksinkertaisen käsialantutkimuksen viitteitä. WSOY 1944, 2. painos 1945
  • Käsiala - ihmisen kuvastaja : käsialatutkimuksen viitteitä ihmisen tuntemiseksi. WSOY 1949, 2. painos 1953
  • Tiedostamaton sielunelämä - vihollinen vai ystävä : Psykologian apu kirkolle lähinnä C. G. Jungin ajatusten mukaan : Synodaalikirjoitus Mikkelin hiippakunnan pappeinkokoukseen v. 1967. Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituli, Mikkeli 1967
  • Käsialatiedon opas. WSOY 1976, 2. korj. painos 1983, 3. painos 1988, 4. painos 1992, 5. painos 1995

Lähteet