Leonard Bäcksbacka

Tässä artikkelissa käsitellään aihetta Leonard Bäcksbacka, joka on herättänyt suurta kiinnostusta nyky-yhteiskunnassa. Leonard Bäcksbacka on tärkeä aihe useilla aloilla politiikasta kulttuuriin, mukaan lukien tieteeseen ja teknologiaan. Vuosien varrella Leonard Bäcksbacka on osoittanut merkittävän vaikutuksen ihmisten elämään ja synnyttänyt keskustelua, tutkimusta ja pohdiskelua sen merkityksestä ja vaikutuksesta yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Leonard Bäcksbacka:n yksityiskohtaisen analyysin avulla pyrimme ymmärtämään paremmin sen vaikutuksia ja roolia nykyään sekä tarjoamaan kattavan näkemyksen tästä aiheesta, joka on kiinnittänyt suuren yleisön huomion.

Carl Leonard Johansson Bäcksbacka (6. maaliskuuta 1892 Helsinki – 8. maaliskuuta 1963 Helsinki[1]) oli suomalainen taidekauppias. Hän aloitti opinnot eläintieteessä mutta siirtyi myöhemmin taidehistoriaan. Hän valmistui filosofian maisteriksi 1925. Oman gallerian hän avasi 1915. Hän laati useita taiteilijaelämäkertoja, ja antoi siten merkittävän panoksen Suomen taidehistorian tutkimukseen. Hän oli myös kultaseppäalan asiantuntija.[1]

Vuonna 1976 valmistunut Helsingin taidemuseon Meilahden rakennus tehtiin alun perin Leonard Bäcksbackan kokoelmaa varten. Bäcksbackan lahjoituskokoelmassa on useita Suomen taidehistorian helmiä, kuten Ellen Thesleffin Thyra Elisabeth (1892) ja Tyko Sallisen Mirri (1910).[2]

Taidemaalari Irina Bäcksbacka (1919–2002) oli Leonard Bäcksbackan tytär.[3]

Julkaisut

  • J. Ruokokoski I–II, Taidesalonki, 1943, 1944
  • Narvas och Nyens guldsmeder, Konstsalongens förlag, 1946
  • St. Petersburds Juvelerafe, Guld- och Silversmeder 1714–1870 (1951)
  • Ellen Thesleff Konstsalongens förlag, 1955
  • Mauno Markkula, Konstsalongens förlag, 1959.
  • T. K. Sallinen, Konstsalongens förlag, 1960 (Teoksessa myös suomenkielinen teksti)
  • Ragnar Ekelund, 1961 (Teoksessa myös suomenkielinen teksti)

Lähteet