Lisbeth Landefort

Tämän päivän artikkelissa aiomme syventyä Lisbeth Landefort:een, aiheeseen, joka on herättänyt monien ihmisten kiinnostuksen viime vuosina. Ilmestymisestään lähtien Lisbeth Landefort on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja fanien huomion ja synnyttänyt keskusteluja ja kiistoja eri aloilla. Kun Lisbeth Landefort kehittyy edelleen, on erittäin tärkeää ymmärtää sen vaikutus yhteiskuntaamme ja kuinka voimme sopeutua sen tuomiin muutoksiin. Tässä artikkelissa tutkimme Lisbeth Landefort:n tärkeimpiä näkökohtia sen alkuperästä sen vaikutukseen nykymaailmassa ja analysoimme aiheeseen liittyviä erilaisia ​​näkökulmia.

Lisbeth Landefort (vas.) kirjailija Eeva-Liisa Mannerin (kesk.) näytelmän Poltettu oranssi harjoituksissa Tampereella vuonna 1969. Oikealla näyttelijä Veikko Sinisalo.

Lisbeth Maria Landefort (o.s. Krott; 17. huhtikuuta 1925 Wien, Itävalta[1] – 25. joulukuuta 2024 Siuntio[2]) oli itävaltalaissyntyinen suomalainen teatteri- ja oopperaohjaaja.[3]

Landefort asui lapsuutensa Itävallan pääkaupungissa Wienissä, mutta muutti Suomeen vuonna 1938.[3] Hän opiskeli huilun- ja viulunsoittoa Sibelius-Akatemiassa, minkä jälkeen hän siirtyi teatterikouluun. Hän valmistui Svenska Teaternin Elevskolanista vuonna 1946. Landefort ohjasi useita näytelmiä, oopperoita ja kuunnelmia. Lisäksi hän toimi Yleisradion ruotsinkielisellä teatteriosastolla ohjaajana.[4]

Landefort oli tärkeä radioilmaisun uudistaja. Vuonna 2003 Landefortille myönnettiin Pro Finlandia -palkinto ja vuonna 2005 Artium Cultori -palkinto.[4]

Hänen muistelmansa Älä osoita sateenkaarta pohjautuvat Barbro Holmbergin kanssa tehtyyn radiohaastattelusarjaan.[5]

Teoksia

  • Älä osoita sateenkaarta: Kohtauksia elämästäni. ((Peka inte på regnbågen: Pusselbitar ur mitt liv.) Toimittanut Barbro Holmberg. Suomentanut Leena Vallisaari. Kuvittanut Oiva Toikka) Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-2952-7
  • Valtaoja, Esko – Landefort, Lisbeth – Moilanen, Tuula: Tähdenlento pöytälaatikossa ja muita taivaan tarinoita. (Ursan julkaisuja, 135) Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2013. ISBN 978-952-5985-10-8

Palkintoja ja tunnustuksia

Lähteet

  1. ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto: A–Ö, s. 216. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14518-5
  2. ↑ Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 3.1.2025, s. B 17.
  3. ↑ a b Oopperaohjaajan ihmeellinen tarina Pirkkala – kirjasto. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 3.7.2007.
  4. ↑ a b Artium Cultori -palkinto 2005 Uudenmaan taidetoimikunta. Arkistoitu 28.9.2007. Viitattu 3.7.2007.
  5. ↑ Turun kulttuurikeskuksen luentosarja. (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. ↑ Taiteen keskustoimikunta. Luettu 5.10.2008.