Litiumfluoridi

Tässä artikkelissa Litiumfluoridi:tä käsitellään monitieteisestä ja päivitetystä näkökulmasta, jotta voidaan tyhjentävästi analysoida ja ymmärtää kaikki tähän aiheeseen liittyvät näkökohdat. Kierros tehdään historiallisesta taustasta, erilaisista nykyisistä teorioista ja lähestymistavoista sekä Litiumfluoridi:n sisältämistä käytännön ja sosiaalisista vaikutuksista. Se pyrkii tarjoamaan täydellisen ja tasapainoisen näkemyksen, jonka avulla lukija voi hankkia kattavaa tietoa tästä nykypäivän niin tärkeästä aiheesta.

Litiumfluoridi
Tunnisteet
CAS-numero 7789-24-4
PubChem CID 224478
Ominaisuudet
Molekyylikaava LiF
Moolimassa 25,941 g/mol
Ulkomuoto Valkoisia tai värittömiä kiteitä
Sulamispiste 845 °C [1]
Kiehumispiste 1 676 °C[1]
Tiheys 2,635 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen 0,27 g/100ml (18 °C)[1]

Litiumfluoridi (LiF) on litium- ja fluoridi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Litiumfluoridia käytetään muun muassa metallurgiassa ja optisissa sovelluksissa.

Valmistus

Litiumfluoridia valmistetaan käsittelemällä litiumhydroksidin tai litiumkarbonaatin vesiliuoksia vetyfluoridin vesiliuoksella.[1]

LiOH + HF → LiF + H2O
Li2CO3 + 2 HF → 2 LiF + CO2 + H2O

Käyttö

Litiumfluoridia käytetään lasin ja emalien valmistuksessa, fluksina hitsattaessa ja juotettaessa alumiinia, rakettien polttoaineissa ja aurinkoenergian talteenotossa.[1][2]

Litiumfluoridin transmittanssi on UV-säteilyn alueella suurempi kuin millään muulla aineella. Tämän vuoksi yhdistettä käytetään UV-optiikan sovelluksissa.[3] Lisäksi litiumfluoridia käytetään termoluminisenssidosimetreissä.[4]

Myrkyllisyys

Litiumfluoridi on ärsyttävä yhdiste ja haitallista hengitettynä tai joutuessaan kosketuksiin ihon kanssa. Myrkyllisyys johtuu pääasiassa fluoridi-ionista, joka voi aiheuttaa vakavia palovammoja iholle joutuessaan. Hengitettynä aine aiheuttaa hengenahdistusta ja yskää. Pienet pitoisuudet eivät ole erityisen myrkyllisiä johtuen litiumfluoridin niukkaliukoisuudesta veteen.[2]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 500. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 12.01.2010. (englanniksi)
  2. ↑ a b Jeffrey W. Vincoli: Risk Management for Hazardous Chemicals, s. 2061. CRC Press, 1996. ISBN 978-1566702003 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 12.1.2010. (englanniksi)
  3. ↑ Lithium Fluoride (LiF) Crystran. Arkistoitu 18.4.2012. Viitattu 12.1.2010. (englanniksi)
  4. ↑ S. Lovell: An introduction to radiation dosimetry, s. 94. Cambridge University Press, 1979. ISBN 9780521294973 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 12.1.2010. (englanniksi)