Tämä artikkeli käsittelee Little Red Rooster-aihetta, joka on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla. Little Red Rooster on kiinnittänyt tutkijoiden, asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion sen merkityksen vuoksi. Jotta Little Red Rooster:stä saadaan kattava ja yksityiskohtainen näkemys, analysoidaan asiaankuuluvia näkökohtia, historiallista taustaa, tulevaisuuden näkökulmia ja mahdollisia seurauksia. Tämä tutkimus antaa meille mahdollisuuden ymmärtää Little Red Rooster:n tärkeyttä nyky-yhteiskunnassa ja sen vaikutusta eri alueilla. Artikkelin aikana tarkastellaan erilaisia lähestymistapoja, mielipiteitä ja empiirisiä todisteita, jotka auttavat rikastuttamaan Little Red Rooster:n ja sen vaikutusten ymmärtämistä.
”Little Red Rooster” The Rolling Stones | ||
---|---|---|
![]() | ||
Singlen tiedot | ||
Albumilta | The Rolling Stones, Now! | |
Julkaistu | 13. marraskuuta 1964 | |
Formaatti | 7"-single | |
Tuottaja(t) | Andrew Loog Oldham | |
Tyylilaji | blues | |
Kesto | 03.05 | |
Levy-yhtiö | Decca Records | |
Listasijoitukset | ||
| ||
The Rolling Stonesin muut singlet | ||
”It's All Over Now” 1964 |
”Little Red Rooster” 1964 |
”The Last Time” 1965 |
Little Red Rooster on alun perin Willie Dixonin kirjoittama, ja Howlin' Wolfin vuonna 1961 levyttämä blueskappale.
Vuonna 1964 brittiläisen The Rolling Stones -yhtyeen versio nousi Britannian listaykköseksi viikon ajaksi huolimatta siitä, että kappaleen seksuaaliset vihjaukset ja solisti Mick Jaggerin rietas laulutapa herättivätkin vastustusta konservatiivisten ihmisten keskuudessa. Rolling Stonesin versio perustui Sam Cooken vuoden 1963 coveriin.[5] Kappale sisältyy Yhdysvalloissa julkaistulle The Rolling Stones, Now! -albumille.
Little Red Roosterin coveroiminen oli Rolling Stonesin managerin Andrew Loog Oldhamin idea, joka halusi yhtyeen olevan imagoltaan kova ja ilkeä vastakohtana The Beatlesille. Rolling Stonesin edelliset singlet, ”I Wanna Be Your Man”, ”Not Fade Away” ja ”It's All Over Now”, olivat vieneet yhtyettä popimpaan suuntaan. Yhdysvalloissa singleä ei julkaistu rohkean sisältönsä vuoksi – sen sijaan siellä ilmestyi radioystävällisempi ”Heart of Stone”.[6]
Vuonna 1991 ilmestyneellä livealbumilla Flashpoint on kappaleesta versio, jossa Eric Clapton vierailee soittaen slide-kitaraa. Alkuperäisessä levytyksessä slide-kitarasta vastasi Brian Jones.[6]
A-puoli
B-puoli