Tässä artikkelissa Ljungo Tuomaanpoika:n aihetta käsitellään laajasta ja yksityiskohtaisesta näkökulmasta, jotta lukijalle saataisiin täydellinen ja syvällinen näkemys siitä. Erilaisia Ljungo Tuomaanpoika:een liittyviä puolia ja näkökohtia tutkitaan analysoimalla sen tärkeyttä ja relevanssia eri alueilla. Lisäksi esitellään erilaisia näkemyksiä ja asiantuntijoiden mielipiteitä aiheesta, tavoitteena rikastaa tietoa ja ymmärrystä Ljungo Tuomaanpoika:stä. Koko artikkelin ajan tarjotaan tilastotietoja, esimerkkejä, tapaustutkimuksia ja käytännön harjoituksia, joiden avulla lukija voi syventää aihetta ja soveltaa hankittua tietoa.
Ljungo (Ljungi) Tuomaanpoika (Ljungo Thomae) (k. 1611 Nyköping) oli suomalainen pappi, valtiopäivämies ja lainsuomentaja.
Todennäköisesti Limingassa kirkkoherra Tuomas Ingonpojan ja tämän vaimon Dordran lapsena syntynyt Ljungo Tuomaanpoika lienee opiskellut Turun katedraalikoulussa ja sen jälkeen Upsalan yliopistossa. Hänen puolisonsa oli Margareta (kuollut ennen vuotta 1633).
Ljungo Tuomaanpoika oli kirkkoherrana Pyhäjoella 1576–1581, Saloisissa 1582–1592 sekä Kalajoella 1592–1610. Hän oli myös Pohjois-Pohjanmaan rovastina sekä tuomiokunnan tuomarina eli lainlukijana ja oli mukana vuosien 1597, 1600 ja 1611 valtiopäivillä. Ljungo Tuomaanpoika toimi Pohjanmaan talonpoikien etujen puolustajana nuijasodan aikana ja jo sitä ennenkin. Hän kuului Kaarle-herttuan luona käyneisiin pohjalaisiin lähetystöihin ja esitti helmikuussa 1597 Arbogan valtiopäivillä selostuksen nuijasotaan johtaneista syistä.
Ljungo Tuomaanpoika suomensi kuningas Kristofferin maanlain vuonna 1602 ja kaupunginlain vuonna 1609. Hän oli havainnut toimiessaan lainlukijana, että suomenkieliset henkilöt eivät puutteellisen ruotsin kielen taidon takia aina ymmärtäneet ruotsalaista lakia, joka oli kirjoitettu käyttäen vanhentuneita sanontatapoja. Jo aiemmin 1500-luvun puolivälissä oli Tukholman suomalaisen seurakunnan kappalainen Martti tehnyt maanlain suomennoksen. Se lienee ollut käytössä käsin kirjoitettuina jäljennöksinä, mutta Ljungo Tuomaanpojan mielestä tämä käännös ei ollut luotettava. Omassa käännöksessään hän käytti pohjana suomen kielen länsimurteita, Turun seudun ja Pohjanmaan murretta, jotka hänen mielestään eivät olleet vieraskielisten vaikutteiden turmelemia, toisin kuin Uudenmaan, Karjalan ja Hämeen murteet.