Lokikirja:n aihe on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua monissa piireissä tutkijoista ja asiantuntijoista tavallisiin ihmisiin. Tämä aihe on ollut kattavan tutkimuksen, intohimoisen keskustelun ja syvällisten pohdiskelujen kohteena ympäri maailmaa. Ajan myötä Lokikirja on ollut olennainen osa yhteiskuntaa ja sillä on ollut ratkaiseva rooli monien ihmisten elämässä. Kulttuurin ja historian vaikutuksista teknologiaan ja tieteeseen Lokikirja on jättänyt lähtemättömän jäljen ihmiskuntaan. Tässä artikkelissa tutkimme Lokikirja:n kohokohtia ja asiaankuuluvia näkökohtia ja keskustelemme sen tärkeydestä nykyisessä kontekstissa.
Lokikirja on laivoilla pidettävä päiväkirja, merilain (674/1994 Suomen asetuskokoelmassa) mukaiselta nimeltään "laivapäiväkirja". Lokikirjan alkuperäinen tarkoitus oli kirjata tasaisin aikavälein laivan nopeus, josta voitiin päätellä kuljettu matka. Tätä tietoa tarvitaan laivan sijainnin määrittämiseen navigoitaessa. Samoin lokikirjaan merkitään kaikki laivalla olijat.
Nykyään lokikirja sisältää monentyypistä informaatiota aluksen kulusta, olosuhteista ja tapahtumista. Lokikirjaan tehdään merkinnät vähintään päivittäin.
Kauppa-aluksissa lokikirjan pitovastuu kuuluu kulloinkin vahtia ajavalle perämiehelle tai päällikölle. Merilaki määrittää, että lokikirjaan tulee merkitä aluksen sijainti tai muu merkittävä seikka satamassa vuorokausittain ja merellä vahtivuoroittain. Kauppa-aluksen päällikkö vahvistaa aina allekirjoituksellaan lokikirjan merkinnät oikeiksi. Pienaluksissa ja veneissä lokikirjasta huolehtii päällikkö.
Lokikirjaan kirjataan paitsi kulku-, tankkaus- ja proviantintäydennysmerkinnät myös septitankin tyhjennykset, joista voidaan kyllä pitää myös erillistä jätelokikirjaa. Myös matkalla tehdyt erityishavainnot, kuten havaitut öljyvahingot, haaksirikot, väylätukokset, loistojen toimintavirheet tai rikkoutuneet merimerkit tulee kirjata lokikirjaan.