Looginen empirismi

Looginen empirismi on filosofian suuntaus, jonka mukaan todellisuutta koskevan tiedon tulee perustua kokemukseen ja havaintoihin.

Loogisen empirismin pääväite on, että ei ole olemassa synteettisiä apriorisia totuuksia. Wienin piirin mukaan matematiikan ja logiikan tieto on analyyttista apriorista tietoa eli käsitteiden määritelmiin perustuvaa ja kokemuksesta riippumatonta. Nämä väitteet ovat puhtaasti käsitteellisiä, ja siten niiden pätevyys on käsiteanalyysin keinoin selvitettävissä. Kaikki muu tieto oli synteettistä aposteriorista tietoa eli pääteltävissä vasta kokemuksen perusteella.^[1]

Moritz Schlickin Wienin piiri käytti suuntauksestaan alun perin nimitystä looginen positivismi, joka muuntui 1930-luvulla vähitellen loogiseksi empirismiksi.^[2] Loogisen empirismin isänä pidetään Rudolf Carnapia.^[2] Käsitettä 'looginen empirismi' käytti ensimmäisenä suomalainen filosofi Eino Kaila vuonna 1927 teoksessaan Die Principien der Wahrscheinlich­keitslogik^[3] Carnap, Kaila ja Hans Reichenbach luopuivat aikaisemmin käyttämästään käsitteestä looginen positivismi jo 1930-luvun alkupuolella, mutta myöhemmin erityisesti loogisen empirismin vastustajat ovat käyttäneet tätä nimitystä.^[4]

Loogisen empirismin edeltäjänä pohjoismaissa ja erityisesti Ruotsissa on pidetty Axel Hägerströmin filosofiaan perustuvaa Uppsalan koulukuntaa, joka sulautui loogiseen empirismiin.^[5]

Pääartikkeli: Wienin piiri

Itävaltalaisen Moritz Schlickin ympärille kerääntyi 1920-luvulla joukko filosofeja ja tieteentekijöitä, joita yhdisti kokemustietoon perustuva näkemys tieteestä, aja­tus kaikkien tieteiden ykseydestä, perinteisen ajattelun hylkää­minen, filosofian tehtävän rajaaminen tieteen kielen arvosteluksi sekä näkemys logiikasta tieteen keskeisenä apuvälineenä. Vuonna 1929 Wienin piiri esitti ohjelman tieteellisestä maailmankäsityksestä.

Piirin keskeisiä hah­moja olivat Wienissä:

• Moritz Schlick (1882–1936)
• Rudolf Carnap (1891–1970)
• Otto Neurath (1882–1945)
• Herbert Feigl (1902–1988).

Toimintaan osallistuivat myös:

• Kurt Gödel, loogikko (1906–1978)
• Karl Popper (1902–1994) (arvostelijana).

Ryhmän vaikutuspiiriin kuuluivat:

• Hans Reichenbach (1891–1953) Berliinissä, myöhemmin Yhdysvalloissa
• Carl G. Hempel (1905–1997) Berliinissä, myöhemmin Yhdysvalloissa
• Kurt Grelling (1886–?) Berliinissä
• Alfred J. Ayer (1910–1989) Britanniassa
• Ernest Nagel (1901–1985) Yhdysvalloissa
• Willard Van Orman Quine (1908–2000) Yhdysvalloissa
• Alfred Tarski, loogikko (1902–1983) Puolassa
• Eino Kaila (1890–1958) Suomessa

Wienin piiri hajautui kun kansallissosialistit tulivat valtaan Saksassa. Wienin piirin ajattelijoihin suhtauduttiin usein vihamielisesti muun muassa kansallissosialistien ja konservatiivisen filosofian edustajien taholta. Kurt Grelling kuoli Auschwitzin keskitysleirillä, ja useimmat muut piirin jäsenistä joutuivat pakenemaan kansallissosialisteja ulkomaille. Monet piirin jäsenistä muuttivat Yhdysvaltoihin ja opettivat siellä eri yliopistoissa. Schlick jäi Itävaltaan, mutta vuonna 1936 hänet surmasi Wienin yliopistolla kansallissosialisteja kannattanut opiskelija.

Piirin johtajan murha ja jäsen­ten pakeneminen vieraisiin maihin tuhosi suuren osan piirin toimintaedellytyksistä. Lisää tu­hoa aiheutti kylmä sota. Wienin piirin tieteen ykseyden aatetta alettiin pitää kommunistisena.

Alkuperäisen loogisen empirismin kehittäjät esittivät kolme pääteesiä, jotka ovat mielekkyysteesi, käännettävyysteesi ja niin sanottu verifioitavuuspostulaatti eli verifikaatioperiaate. Sisältönsä puolesta nämä kolme teesiä ovat lähes yksi ja sama asia.^[6]

Mielekkyysteesi kuului seuraavasti: jokainen mielekäs lause on joko välitöntä kokemusta kuvaava elementaarilause tai sellaisten elementaarilauseiden totuusfunktio. Ja kääntäen: jos lause ei ole elementaarilause tai elementaarilauseiden totuusfunktio, se on mieletön. Elementaarilauseilla tarkoitettiin lauseita, jotka kuvaavat välitöntä aistikokemusta. Käännettävyysteesi puolestaan kuului: jokainen mielekäs lause täytyy voida kääntää välittömän kokemuksen kielelle.^[6]

Verifikaatioperiaatteen mukaan lauseen merkitys riippuu sen testattavuudesta, ja lauseet, jotka eivät ole joko havaintojen tai loogisen analyysin kautta testattavissa, ovat vailla merkitystä. Verifikaatioperiaatteesta oli eri vahvuisia versioita. Vahvimman mukaan lauseen merkitys on sama kuin menetelmä sen testaamiseksi. Lievemmän version mukaan lause on merkityksellinen, mikäli se on periaatteessa mahdollista testata.

Eino Kailan mukaan kaikki kokemustieto koostui todennäköisyyslauseiden järjestelmästä, joka perustui ”tässä ja nyt an­nettuun” sen johdonmukaisena seurauksena. Kailan mukaan tämä johdonmukainen kokemustieto eroaa jyrkästi perinteisestä psykologisesta empirismistä. Etenkään sillä ei ollut mitään tekemistä perinteisen empirismin ”vaikutelmien” tai ”ideoiden” kanssa.

Kysymyksessä ovat vain asiasuhteet, eivät psykologiset tai historialliset suhteet. Kailan mukaan ei olla tekemisissä ajattelun vaan sen kanssa, mitä ajatellaan.

Kaila erotti kaksi kokemuksen käsitettä. Edellistä edusti lause ”kaikki tähän asti nähdyt korpit ovat mustia”, jälkimmäistä ”näen juuri nyt valkoista”. Edellinen oli sekä arkikielessä että tieteessä yleinen lausetyyppi. Se edellytti joukon oletuksia menneisyyden, ulkoisen todellisuuden ja toden­näköisyys­tiedon kohteiden olemassaolosta. Edellisen tyyppiset lauseet on voitava kääntää (väljästi) elämysten tai kokemusten kielelle, jälkimmäisen tyyppisiksi.

1900-luvun jälkipuoliskolla suuri osa filosofeista piti loogista empirismiä, John Passmoren sanoin, "kuolleena, tai niin kuolleena kuin filosofinen liike koskaan voi olla." ^[7] Eräs loogisen empirismin pääkannattajista, A. J. Ayer, sanoi 1970-luvulla haastattelussa: "Mielestäni tärkein ...oli, että lähes kaikki siinä oli väärin."^[7]

Bostonin yliopiston professori Jaakko Hintikka on käsitellyt loogista empirismiä vastaan esitettyjä väitteitä artikkelissaan ”Looginen empirismi 58 vuotta myöhemmin” (2001) ja todennut ne vanhentuneiksi.^[8]

Suomessa Pertti Lindfors julkaisi vuonna 1978 väitöskirjan Der dialektische Materialismus und der logische Empirismus. Lindforsin mukaan looginen empirismi, materialismi ja ontologinen realismi voidaan sovittaa yhteen ristiriidattomaksi teoriaksi. Loogisen empirismin niin sanotut mielekkyysväitteet on tällöin muotoiltava uusin käsittein. Lindforsin mielestä looginen empirismi voi kehittyä kolmanteen vaiheeseen, johon kuuluu kyberneettinen tieteenteoria. Siinä tiede ja tieteenfilosofia määritellään itseään ja ympäristöään havainnoiviksi ja havainnoinnin perusteella itseään korjaaviksi järjestelmiksi. Korjaukset tehdään invarianssi- eli säilyvyysperiaatteiden mukaan.^[9]

Lindfors esitti väitöskirjassaan muun muassa seuraavat väitteet:

1. Ristiriidattomasti voidaan puhua myös sellaisista tapahtumista, joita kukaan ei ole havainnut. Olemassaolo ei ole pelkkää havaituksi tulemista.
2. Todellisuus on aineellinen.
3. Tietoisuus on aineellinen.
4. Ajatus ja ajatuksen kohde ovat eri asioita.
5. Havaitsija ja havainnon kohde ovat eri asioita.
6. Nimi ja nimetty kohde ovat eri asioita.
7. Kieli on eri asia kuin se kohde, josta kieli puhuu.
8. Luonnossa vallitseva järjestys ja syysuhde ovat kokemukseen ja vain kokemukseen perustuvia.
9. Pohjimmaltaan kokemustiede nojaa havaintolauseisiin.
10. Ateismi on tosi.

Lauseissa mahdollisesti esiintyvät ristiriidat Lindfors ratkaisi niin sanotulla monikerroksisella tyyppiteorialla. Jaakko Hintikan mukaan ristiriitojen ratkaisuun ei nykyään tarvita edes tyyppiteorioita.

• Logisismi, matematiikanfilosofinen näkemys
• Looginen atomismi, kielifilosofinen näkemys
• Looginen behaviorismi, mielenfilosofinen näkemys

• Hintikka, Jaakko: Looginen empirismi 58 vuotta myöhemmin. Teoksessa Hintikka, Jaakko: Filosofian köyhyys ja rikkaus: Nykyfilosofian kartoitusta. (Toimittaneet Janne Hiipakka ja Risto Vilkko) Helsinki: Art House, 2001. ISBN 951-884-302-3
• Kaila, Eino: Inhimillinen tieto: Mitä se on ja mitä se ei ole. Helsinki: Otava, 1939.
• Kaila, Eino: Valitut teokset 1. (1910–35. Toimittanut ja johdannon kirjoittanut Ilkka Niiniluoto) Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-11381-X
• Kaila, Eino: Valitut teokset 2. (1936–58. Toimittanut ja johdannon kirjoittanut Ilkka Niiniluoto) Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-11381-X
• Lindfors, Pertti: Der dialektische Materialismus und der logische Empirismus: Eine kritische und verleichende Untersuchung. (Väitöskirja) Jyväskylä: Universität Jyväskylä, 1978. ISBN 951-677-980-8 (saksaksi)
• Niiniluoto, Ilkka & Koskinen, Heikki J. (toim.): Wienin piiri. Helsinki: Gaudeamus, 2002. ISBN 951-662-866-4
• Wissenschaftliche Weltauffassung: Der Wiener Kreis. (Veröffentlichungen der Vereines Ernst Mach) Wien: Artur Wolf Verlag, 1929. (saksaksi). Käännös The Scientific Conception of the World: The Vienna Circle teoksessa Sarkar, Sahotra (editor): The emergence of logical empiricism: From 1900 to the Vienna Circle, s. 321–340. New York: Garland Publishing, 1996. ISBN 978-0815322627 (englanniksi)
• Wright, Georg Henrik von: Looginen empirismi: Eräs nykyisen filosofian pääsuunta. ((Den logiska empirismen, 1943.) Suomentanut Hilppa Kinos. Otavan kulttuurisarja 2) Helsinki: Otava, 1945. Julkaistu uudelleen teoksessa Logiikka ja humanismi. Helsinki: Otava, 1998. ISBN 951-1-15732-9

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Looginen empirismi.

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Looginen empirismi.

• Creath, Richard: Logical Empiricism The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)