Lorenzo Runeberg

Tämän päivän artikkelissa aiomme analysoida yksityiskohtaisesti Lorenzo Runeberg:tä ja sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaan. Lorenzo Runeberg on aihe, joka on saanut suuren merkityksen viime vuosina, ja se on herättänyt suurta keskustelua ja kiistoja. Kautta historian Lorenzo Runeberg on ollut tutkimuksen ja keskustelun kohteena, ja se on kehittynyt ja sopeutunut yhteiskunnan muutoksiin. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia ​​näkökulmia ja mielipiteitä, joita on olemassa Lorenzo Runeberg:stä, sekä sen vaikutusta eri alueilla. Lisäksi tutkimme sen yhteyttä ajankohtaisiin tapahtumiin ja sen ennustetta tulevaisuuteen.

Tämä artikkeli käsittelee lääkäri Lorenzo Runebergia. Professori, metsätieteilijä ja runoilija Lorenzo Runeberg oli hänen pojanpoikansa.

Lorenzo Runeberg (6. joulukuuta 1836 Helsinki – 9. huhtikuuta 1919 Helsinki) oli lääkäri, valtiopäivämies ja Johan Ludvig ja Fredrika Runebergin poika.

Henkilöhistoria

Runebergin puoliso vuodesta 1875 oli Gabriella Lévon (1857–1924). Runeberg pääsi ylioppilaaksi Porvoon lukiosta 1854. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa ja hänestä tuli filosofian kandidaatti ja maisteri 1860, lääketieteen kandidaatti 1864 sekä lääketieteen lisensiaatti ja lääketieteen ja kirurgian tohtori 1867. Runeberg toimi muun muassa piirilääkärinä Vaasassa 1892–1897 ja Helsingissä 1897–1902 sekä lääkärinä Pariisissa ja Wienissä. Runeberg oli porvarissäädyssä Vaasan edustaja valtiopäivillä 1897.[1] Hän oli myös Vaasan kaupunginvaltuuston jäsen ja toimi Vaasassa puuvillatehtaan (1885–1897) ja höyrymylly-yhtiön (1877–1897) toimitusjohtajana.[2][3]

Lorenzo Runeberg hoiti kansallisrunoilijaisäänsä tämän kärsimän aivoverenvuodon jälkeen.[4]

Julkaisuja

  • Om behandlingen af inre barnsjukdomar, 1866 (väitöskirja)

Lähteet

  1. ↑ Sigurd Nordenstreng: Porvarissäädyn historia Suomen valtiopäivillä 1809–1906: Osa V, s. 290. Helsinki: Otava, 1921.
  2. ↑ Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899: Lorenzo Runeberg Viitattu 11.11.2020.
  3. ↑ Kuka kukin on 1909. Julkisuudessa esiintyvien kansalaisten elämäkertoja, s. 278. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Kansa, 1908.
  4. ↑ J.L.Runeberg - lapset runeberg.net. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 12.7.2016.

Aiheesta muualla

  • Den unge Lorenzo Runeberg, 1944. Estrid Furuhjelm, teoksessa: Männniskor och minnen. Personliga hågkomster och släkthistoriska skildringar, ss. 21-49.