Ludvík Daněk

Tässä artikkelissa aiomme syventyä aiheeseen Ludvík Daněk, joka on perustavanlaatuinen näkökohta, joka on saanut suuren merkityksen viime vuosina. Ludvík Daněk on aihe, joka vaikuttaa merkittävästi eri osa-alueisiin henkilökohtaisesta sfääristä ammattialaan. Näillä linjoilla analysoimme eri ulottuvuuksia, jotka Ludvík Daněk kattaa, sekä sen vaikutusta nykyiseen yhteiskuntaan. Samoin perehdymme Ludvík Daněk:een liittyviin erityispiirteisiin tavoitteenaan tarjota kattava ja päivitetty näkökulma tähän aiheeseen. Lisäksi tutkimme erilaisia ​​näkökulmia ja lähestymistapoja Ludvík Daněk:ssä tarjotaksemme globaalin ja rikastuttavan vision. Epäilemättä Ludvík Daněk on erittäin tärkeä aihe, jota on käsiteltävä huolellisesti ja perusteellisesti, minkä vuoksi syvennymme sen eri puoliin tässä artikkelissa.

Mitalit
Maa:  Tšekkoslovakia
Miesten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa München 1972 kiekonheitto
Hopeaa Hopeaa Tokio 1964 kiekonheitto
Pronssia Pronssia México 1968 kiekonheitto
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Helsinki 1971 kiekonheitto
Hopeaa Hopeaa Rooma 1974 kiekonheitto
Ludvík Daněkin hauta.

Ludvík Daněk (6. tammikuuta 1937 Blansko – 15. marraskuuta 1998 Hutisko-Solanec) oli tšekkoslovakialainen kiekonheittäjä ja olympiavoittaja.

Daněk saavutti kultaa Münchenin 1972 olympiakisoissa tuloksella 64,40 m. Hän heitti voittotuloksensa viimeisellä heittokierroksella ja nousi sillä viidenneltä sijalta ykköseksi. Hän saavutti hopeaa Tokion 1964 olympialaisissa tuloksella 60,52 m häviten 0,48 metriä Al Oerterille ja pronssia Méxicon 1968 olympialaisissa tuloksella 62,92 m.[1]

Daněk voitti Euroopan mestaruuden Helsingissä 1971 tuloksella 63,90 m; eroa hopeamitalisti Lothar Mildeen tuli 2,28 metriä.[2] Daněk saavutti EM-hopeaa Roomassa 1974 tuloksella 62,76 m; voittaja Pentti Kahma heitti 0,86 metriä pidemmälle.[3] Ateenan EM-kilpailuissa 1969 Daněk jäi tuloksella 59,30 m neljänneksi neljän senttimetrin päähän pronssimitalisti Lothar Mildestä.[4] Budapestin EM-kilpailuissa 1966 hän oli viides tuloksella 56,24 m[5] ja Belgradin EM-kilpailuissa 1962 yhdeksäs tuloksella 52,12 m.[6]

Daněk paransi kahdesti kiekonheiton maailmanennätystä: hän heitti 2. elokuuta 1964 Turnovissa tuloksen 64,55 m sekä 12. lokakuuta 1965 Sokolovissa tuloksen 65,22 m. Ennätys säilyi hänen nimissään toukokuuhun 1968 saakka.[7]

Lähteet

  • Butler, Mark (toim.): IAAF Statistics Handbook: Helsinki 2005, s. 472. IAAF, 2005. (englanniksi)
  • Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja, s. 76, 86, 94, 111, 122–123. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7
  • Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics, s. 106. Määritä julkaisija! ISBN 0-14-010771-1 (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ Wallechinsky, s. 106
  2. ↑ Siukonen & Ahola, s. 111
  3. ↑ Siukonen & Ahola, s. 122–123
  4. ↑ Siukonen & Ahola, s. 94
  5. ↑ Siukonen & Ahola, s. 86
  6. ↑ Siukonen & Ahola, s. 76
  7. ↑ Butler, s. 472


Miesten kiekonheiton olympiavoittajat

1896: Robert Garrett | 1900: Rudolf Bauer | 1904: Martin Sheridan | 1908: Martin Sheridan (tavallinen) – Martin Sheridan (antiikkinen) | 1912: Armas Taipale (tavallinen) – Armas Taipale (molemmat kädet) | 1920: Elmer Niklander | 1924: Clarence Houser | 1928: Clarence Houser | 1932: John Anderson | 1936: Kenneth Carpenter | 1948: Adolfo Consolini | 1952: Sim Iness | 1956: Al Oerter | 1960: Al Oerter | 1964: Al Oerter | 1968: Al Oerter | 1972: Ludvík Daněk  | 1976: Mac Wilkins | 1980: Viktor Raštšupkin | 1984: Rolf Danneberg | 1988: Jürgen Schult | 1992: Romas Ubartas | 1996: Lars Riedel | 2000: Virgilijus Alekna | 2004: Virgilijus Alekna | 2008: Gerd Kanter | 2012: Robert Harting | 2016: Christoph Harting | 2020: Daniel Ståhl | 2024: Rojé Stona