Nykyään Luettelo Rovaniemen hautausmaista on aihe, joka on saanut suuren merkityksen nyky-yhteiskunnassa. Ajan myötä Luettelo Rovaniemen hautausmaista on saavuttanut perustavanlaatuisen roolin jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla, joko työpaikalla, teknologisessa kontekstissa, henkilökohtaisessa elämässä tai millä tahansa muulla alueella. Luettelo Rovaniemen hautausmaista:n merkitys on ylittänyt esteet ja ennakkoluulot, ja siitä on tullut yleistä kiinnostavaa aihetta, joka vaatii analysointia ja pohdintaa. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia Luettelo Rovaniemen hautausmaista:stä ja sen vaikutuksista tämän päivän elämään.
Luettelo Rovaniemen hautausmaista sisältää Rovaniemen seurakunnan omistamat ja ylläpitämät hautausmaat Rovaniemellä. Lisäksi luettelossa on Saksalaisten sotilaiden hautausmaa, jonka maapohjan seurakunta omistaa ja jota hoitaa saksalainen Volksbund Deutsche Kriegsgräberfürsorge -järjestö.
Rovaniemen seurakunta on ollut itsenäisenä seurakuntana vuodesta 1785 lähtien[1], jolloin vuonna 1632 perustettu kappeliseurakunta erkani Kemin emäseurakunnasta. Vuotta 1632 pidetään myös Rovaniemen ensimmäisen kirkon rakennusvuotena ja samalla seurakunnan ensimmäisen virallisen hautausmaan perustamisvuotena.[2] I hautausmaa on syntynyt seurakunnan ensimmäisen kirkon ympärille. Tuon kirkon ympärille rakennettiin myös toinen kirkko vuonna 1688.[3] Paitsi kirkkojen ympärille, myös molempien kirkkojen lattian alle on haudattu.[2] I hautausmaan täyttyessä perustettiin II hautausmaa seurakunnan vuonna 1819 rakennetun kolmannen kirkon lähelle.[4][5]
Rovaniemen seurakunta on toiminut koko aikansa yhtenäisenä,[6] vaikka jakohankkeita on ollut 1930-luvulla ja 1950-luvun lopulta 1960-luvulle saakka.[7].
Hautausmaista 1930 perustettu Paloniemen hautausmaa oli alkujaan Rovaniemen maalaiskunnan kunnalliskodin asukkaille tarkoitettu kunnallinen hautausmaa, joka siirtyi seurakunnan omistukseen 1962.[8] Auttin hautausmaan vuonna 1938 perustanut yhdistys hoiti sitä vuoteen 1955 asti, jolloin se luovutettiin seurakunnalle.[9]
Suomen valtio luovutti Saksalaisten sotilaiden hautausmaan perustamiseksi maata vuonna 1959. Hautausmaa otettiin käyttöön vuonna 1963.[10] Myöhemmin valtio luovutti maapohjan seurakunnan omistukseen.[11]
Ennen kuin Yläkemijoelle perustettiin Viirin ja Auttin hautausmaat, perustettiin Oikaraiseen yksityinen hautausmaa vuonna 1930.[12]
Hautausmaat ovat perustamisjärjestyksessä.
Hautausmaa | Sijainti | Osoite | Kartalla | Vuosi | Suljettu | Pinta-ala ha |
Hautapaikkoja | Kuva | WD |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
I hautausmaa[3] | Keskusta | Sairaalakatu 1 | 1632 | 1837 | 3000 | ![]() |
![]() | ||
II hautausmaa[4] | Keskusta | Vapaudentie 34 | 1838 | 1895 | 1,2 | 4800 | ![]() |
![]() | |
III hautausmaa[13] | Keskusta | Väylätie 37 | 1895 | 2,2 | 5200 | ![]() |
![]() | ||
IV hautausmaa[14] | Keskusta | Väylätie 50 | 1926 | 6,5 | 13000 | ![]() |
![]() | ||
Paloniemen hautausmaa[15][8] | Muurola | Paloniementie 34 | 1930 | 0,5 | 1300 | ![]() |
![]() | ||
Viirin hautausmaa[16][9] | Vanttauskoski | Kilpeläntie 46 | 1936 | 3 | 3250 | ![]() |
![]() | ||
Auttin hautausmaa[17] | Autti | Kuusamontie 6976 | 1938 | 4000 | ![]() |
![]() | |||
Maijasen hautausmaa[18][19] | Maijanen | Kittiläntie 8070 | 1948 | 2 | 1312 | ![]() |
![]() | ||
Jouttikeron hautausmaa[20][21] | Yli-Nampa | Hangasjärventie 24 | 1950 | 1,5 | 1500 | ![]() |
![]() | ||
Misin hautausmaa[22][23] | Misi | Misintie 738 | 1950 | 0,75 | 896 | ![]() |
![]() | ||
Meltauksen hautausmaa[24][25] | Meltaus | Kittiläntie 5615 | 1950 | 2 | 1180 | ![]() |
![]() | ||
Leipeen hautausmaa[26][27] | Leive | Pisantie 471 | 1951 | 0,66 | 642 | ![]() |
![]() | ||
Sinetän hautausmaa[28][25] | Sinettä | Kittiläntie 2177 | 1951 | 2,9 | 2476 | ![]() |
![]() | ||
Saksalaisten sotilaiden hautausmaa[10] | Norvajärvi | Lentosatamantie 80 | 1963 | 1,5 | 2683 | ![]() |
![]() | ||
Tavivaaran hautausmaa[29][30] | Tavivaara | Tavivaarantie 345 | 1972 | 29 | 50150 | ![]() |
![]() |