Nykymaailmassa Luna 12:stä on tullut perustavanlaatuinen ongelma, joka vaikuttaa yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Sen merkitys vaihtelee henkilökohtaisista ja yritysnäkökohdista, ja se vaikuttaa päätöksentekoon, teknologian kehitykseen, talouteen, politiikkaan ja kulttuuriin. Riippumatta näkökulmasta, josta sitä lähestytään, Luna 12 herättää huolta ja synnyttää keskustelua kaikilla jokapäiväisen elämän osa-alueilla. Tässä artikkelissa tutkimme Luna 12:n eri ulottuvuuksia ja sen vaikutusta ympäristöömme sekä analysoimme sen merkitystä ja vaikutuksia sen nykyiseen todellisuuteen.
Luna 12 | |
---|---|
Alkuperäinen nimi | Луна-12 |
Tehtävätyyppi | satelliitti |
Kohde | Kuu |
Laukaisu |
22. lokakuuta 1966 kello 08.38.00 UTC[1] Baikonurin kosmodromi[1] |
COSPAR ID: | 1966-094A |
Luna 12 (ven. Луна-12) oli ensimmäinen onnistunut neuvostoliittolainen kuvia ottanut Kuuta kiertävä luotain lokakuussa 1966. Se laukaistiin 22. lokakuuta 1966 Baikonurin avaruuskeskuksesta ja saavutti Kuun kiertoradan 25. lokakuuta, [2] toisen lähteen mukaan 26. lokakuuta.[3]
Kuuluotain kuului kuuluontainten E6LF-tuotantosarjaan[3] ja oli varustettu televisiokameralla, joka lähetti kuvia kuun pinnasta. Kuvausjärjestelmässä oli 1 100 skannausriviä ja kuvien tarkkuus oli enimmillään 15–20 metriä,[2][4] jopa 5 metrin kokoisia yksittäisiä kohteita.[4] Ensimmäiset kuvat välitettiin maahan 27. lokakuuta. Radiolähetykset Luna 12 -luotaimelta loppuivat 19. tammikuuta 1967.[2][5] Kaikkiaan lähetyksiä oli 302 kertaa. Aktiivinen toiminta-aika oli 85 päivää.[4]
Luotain kiersi Kuuta radalla, jonka inklinaatio oli 4 astetta, kiertoaika 205 minuuttia ja eksentrisyys 0,31. Radan lähin piste oli 1,08 ja kaukaisin piste 2 kertaa Kuun säteen (1 738 km) etäisyydellä Kuun keskipisteestä,[5] tai toisen lähteen tavoin: rata oli alimmillaan 100 ja korkeimmillaan 1740 kilometriä Kuun pinnasta.[4]
Luotaimen massa oli 1 620 kilogrammaa,[2] toisen lähteen mukaan luotaimen ratamassa (AMS, ISL) oli 1 148 kg.[4]