Lunar Lander

Nykymaailmassa Lunar Lander on erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle ihmisjoukolle. Olipa kyseessä henkilökohtainen, ammatillinen tai akateeminen taso, Lunar Lander on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja ammattien huomion. Sen vaikutukset näkyvät eri aloilla populaarikulttuurista tieteeseen ja teknologiaan. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Lunar Lander-ilmiötä ja sen merkitystä nyky-yhteiskunnassa, analysoimalla sen vaikutuksia ja seurauksia eri yhteyksissä.

saksankielinen BASIC-peli vuodelta 1973

Lunar Lander (kuulaskeutuja) on videopelien lajityyppi, joista ensimmäinen on tehty vuonna 1969 kuukausia ensimmäisen Kuuhun laskeutumisen jälkeen.[1][2] Pelejä on sen jälkeen tehty lukuisille eri alustoille.[2][1]

Historia

Ensimmäisen pelin teki Jim Storer syksyllä 1969 Digitalin PDP-8-minitietokoneelle.[2] Storerin koulussa oli PDP-8, jossa oli kahdeksan kaukokirjoitinta ja 12 kilotavua keskusmuistia, josta 4 kilotavua oli jaettu käyttäjien välillä.[2] Storer kirjoitti Lunar Landing Game -pelin BASICin kaltaisella FOCAL-kielellä.[2] Peli oli tekstipohjainen, vuoropohjainen ja koostui pelaajalle esitettävistä kysymyksistä joihin pelaajan piti vastata numeroilla.[2] Storer lähetti pelinsä Digitalille, jossa David H. Ahl muutti pelin BASICille, jonka jälkeen peli levisi suosittuna johdantona ohjelmointiin.[2] Ahl liitti pelin Digitalin julkaisemaan kirjaansa 101 BASIC Computer Games, jossa oli lisäksi kaksi muuta siitä inspiraariota saanutta peliä.[2]

PDP-8:lle julkaistuja vastaavankaltaisia pelejä olivat Rocket (n. 1971, Eric Peters) ja LEM (n. 1971, William Labaree II).[2]

Ensimmäinen graafinen peli on tehty vuonna 1973 Digitalin DEC GT-40 -päätteelle.[1] Jack Burness sai varhain vuonna 1973 sopimuksen Digitalilta ja ohjelmoi Moonlander-pelin PDP-11 assemblyllä.[2] Peli käytti vektorigrafiikkaa ja näytti poikkileikkauksen kuun pinnasta.[1] Peli oli suosittu akateemisissa laitoksissa, joissa oli pääte.[1]

Atarin ohjelmoija Howard Delman näki Burnessin pelin vierailulla Nasan Ames Research Centerissä ja sai inspiraation pelin kehittämisestä kaupallisempaan muotoon.[1][2][3] Delman ja Rich Moore kehittivät kolikkopelin Lunar Lander (1979) Atarilla kehitetyllä vektorigrafiikkaa näyttävällä laitteistolla.[1][2][3] Pelin ohjausmalli oli samankaltainen Burnessin versioon, mutta pelaajat ohjasivat alusta työntövoimalla ja kahdella kääntöön vaikuttavalla napilla: pelistä karsittiin simulaatio ja tehtiin siitä helpompi lähestyä satunnaiselle pelaajalle.[2] Pelissä oli neljä pelimoodia vaihtelevalla vaikeustasolla: realistisella moodilla kukaan ei osannut laskeutua.[2] Samaa laitteistoa käytettiin myös Asteroids (1979) -peliin.[2]

Atarin kolikkopelin jälkeen useat tahot julkaisivat vastaavia pelejä kuten:[1][2]

  • Tranquility Base (Apple II, 1980)
  • Jupiter Lander (Commodore VIC-20, 1981)
  • Rocket Lander (IBM PC, 1982)
  • Lunar Lander (Game Boy, 1990)
  • Lunar Flight (2012)

Burnessin peliä käytettiin myös ennakkotapauksena estämään Ataria patentoimasta kokonaista joukkoa pelejä.[2]

Gravitar (1982) perustui konseptiin Lunar Landerin ja Asteroidsin yhdistelmästä.[4]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g h 50 Years on the Moon: The Evolution of Lunar Lander Games uk.pcmag.com. 3.7.2019. Viitattu 10.2.2020. (englanniksi) 
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Benj Edwards: Forty Years of Lunar Lander technologizer.com. 19.7.2009. Viitattu 10.2.2020. (englanniksi)
  3. ↑ a b Lunar Lander Arcade History. Viitattu 10.2.2020. (englanniksi)
  4. ↑ Gravitar Arcade History. Viitattu 10.2.2020. (englanniksi)