Luolaleijona

Näinä nykyaikana Luolaleijona:stä on tullut kiinnostava ja kiistanalainen aihe ympäri maailmaa. Ilmestymisestään lähtien Luolaleijona on herättänyt keskustelua ja ristiriitaisia ​​mielipiteitä asiantuntijoiden ja yhteiskunnan keskuudessa. Sen vaikutukset ja vaikutukset ovat johtaneet laajaan analyysiin ja pohdiskeluun sen vaikutuksista jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Luolaleijona-ilmiötä, analysoimme sen alkuperää, kehitystä ja korostamme sen merkitystä nykyään. Kriittisen ja tiukan lähestymistavan avulla pyrimme tarjoamaan lukijalle täydellisen ja objektiivisen näkemyksen Luolaleijona:stä ja tarjoamalla yksityiskohtaisen ja rikastuttavan yleiskatsauksen tästä tärkeästä aiheesta.

Luolaleijona
pleistoseeni
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Kissaeläimet Felidae
Suku: Suurkissat Panthera
Laji: spelaea
Kaksiosainen nimi

† Panthera spelaea
(Goldfuss, 1810)

Alalajit[1]
Katso myös

  Luolaleijona Wikispeciesissä
  Luolaleijona Commonsissa

Luolaleijona (Panthera spelaea) on sukupuuttoon kuollut kissaeläin, joka eli Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa pleistoseenilla.[1] Luolaleijona on joskus luokiteltu leijonan tai jopa tiikerin alalajiksi, mutta muun muassa geenitutkimukset tukevat luolaleijonan luokittelua omaksi lajikseen.[2]

Piirteet

Luolaleijonia kalliomaalauksessa Lascauxin luolissa Ranskassa.
Luolaleijonan kallo

Luolaleijona tunnetaan paitsi fossiileista, myös esihistoriallisten ihmisten luolamaalauksista. Niistä on päätelty luolaleijonan olleen anatomisesti muutoin samanlainen kuin nykyiset leijonat, mutta kasvattaneen talveksi paksun, valkoisen talviturkin. Uroksella ei myöskään ollut samanlaista harjaa kuin nykyleijonilla. Kokoa luolaleijonalta löytyi nykyisiä afrikkalaisia ja aasialaisia leijonia enemmän; pituutta sillä oli häntineen yli neljä metriä, säkäkorkeutta jopa 1,5 metriä ja painoa jopa 500 kg. Luolaleijonalla oli pitemmät jalat kuin nykyleijonalla[3], joten koostaan huolimatta se todennäköisesti oli liikkeissään yhtä sulava, nopea ja äänetön kuin nykyleijonat.

Luolaleijonan saaliita olivat muut samalla alueella eläneet suuret eläimet, kuten hirvet, antiloopit, visentit, peurat, hevoset, villisiat, norsun, sarvikuonon ja mammutin poikaset ja toisinaan myös ihmiset. Luolista löytyneiden jäännösten perusteella on päätelty, että luolaleijonat ovat joskus saattaneet yrittää syödä talvehtivia luolakarhuja, mutta ne olivat ilmeisesti kuolleet yrittäessään[4]. Luolaleijonan uskotaan luottaneen saalistaessaan kestävyyteen eikä yllätykseen ja nopeuteen kuten nykyisten leijonien[3].

Jäätyneitä, hyväkuntoisia luolaleijonan poikasia löytyi Jakutiasta vuonna 2015.[5]

Sukupuutto

Luolaleijona hävisi laajoilta alueilta ennen mammuttia viime jääkauden lopussa. Radiohiiliajoitusten mukaan luolaleijona hävisi Siperiasta Böllingin lämpenemisen alussa noin 14 600 vuotta sitten. Alaskassa saattoi elää silti luolaleijonia vielä 13 300 vuotta sitten.[6][7] Euroopassa luolaleijona saattoi paikallisesti selvitä holoseenin alkuun poikkeustapauksissa.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c Puzatšenko, Andrei Ju. et al.: Distribution history of the cave lion (Panthera spelaea (Goldfuss, 1810)). Earth History and Biodiversity, syyskuu 2024, 1. vsk, s. 100006. doi:10.1016/j.hisbio.2024.100006 ISSN 2950-4759 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.9.2024. (englanniksi)
  2. ↑ Stanton, David W. G. et al.: Early Pleistocene origin and extensive intra-species diversity of the extinct cave lion. Scientific Reports, 28.7.2020, 10. vsk, nro 1, s. 12621. doi:10.1038/s41598-020-69474-1 ISSN 2045-2322 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.9.2024. (englanniksi)
  3. ↑ a b BBC: 'Supersize' lions roamed Britain
  4. ↑ 15th International Cave Bear Symposium (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ Iltasanomat.fi (Arkistoitu – Internet Archive) 31.10.2015
  6. ↑ Anthony Stuart, Adrian Lister: Extinction chronology of the cave lion Panthera spelaea. Quaternary Science Reviews, Määritä ajankohta! Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 29.11.2015.
  7. ↑ R Barnett, B Shapiro, IAN Barnes: Phylogeography of lions (Panthera leo ssp.) reveals three distinct taxa and a late Pleistocene reduction in genetic diversity (PDF) (doi: 10.1111/j.1365-294X.2009.04134.x, Molecular Ecology (2009) 18, 1668–1677, s. 1672) Molecular Ecology. 2009. Arkistoitu 8.12.2015. Viitattu 29.11.2015.