Lysenkolaisuus

Nykymaailmassa Lysenkolaisuus on ottanut johtavan roolin eri elämänalueilla. Lysenkolaisuus:stä on tullut äärimmäisen tärkeä analysoitava ja keskusteltava aihe sen vaikutuksesta yhteiskuntaan ja teknologiaan. Ajan myötä Lysenkolaisuus on edelleen tärkeä aihe, joka herättää edelleen keskustelua ja pohdintaa eri alueilla. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia ​​näkökulmia Lysenkolaisuus:een sen alkuperästä ja kehityksestä sen vaikutuksiin nykyhetkeen. Lisäksi tutkimme, kuinka tärkeää on ymmärtää ja analysoida perusteellisesti Lysenkolaisuus:n roolia nykyään ja miten tämä voi vaikuttaa tulevaisuuteen.

Lysenko pitämässä puhetta Kremlissä vuonna 1935. Taustalla vasemmalta oikealle Stanislav Kosior, Anastas Mikojan, Andrei Andrejev ja Josif Stalin.

Lysenkolaisuus tarkoittaa Trofim Denisovitš Lysenkon johtamaa näennäistieteellistä liikettä, joka vastusti Gregor Mendelin kehittämää perinnöllisyystiedettä.

Lysenkolaisuuden mukaan hankitut ominaisuudet periytyvät, mikä on pääosin vastoin nykyaikaisen perinnöllisyystieteen käsityksiä. Lysenkolaisuus muistuttaa siten lamarckilaista ajattelua.

Lysenkolaisuus sai Neuvostoliitossa virallisen aseman, ja sitä harjoitettiin maassa 1930-luvulta vuoteen 1965 asti.[1]

Lysenkolaisuus Suomessa

Suomalaisissa kansandemokraattisissa lehdissä Työkansan Sanomat ja Vapaa Sana julkaistiin 1940–1950-luvuilla Erkki Rauteen ja kemisti Heikki Kuusisen kirjoittamia lysenkolaisuutta ylistäneitä artikkeleita.[2]

Vuonna 1949 kansanedustaja ja agronomi Johannes Virolainen esitteli Suomi–Neuvostoliitto-Seuran maatalousjaoston kokouksessa Neuvostoliiton maidontuotannon lysenkolaisia ”huippusaavutuksia”.[2]

Lähteet

  1. ↑ Tekniikan Maailma tekniikanmaailma.fi. Viitattu 11.1.2022.
  2. ↑ a b Anssi Saura - Valetieteilijä Lysenko ja suomalaiset - Skeptikko 3/2011

Aiheesta muualla