Lämmitysuuni:n valtavassa maailmassa on lukemattomia näkökohtia, jotka ansaitsevat tutkia ja analysoida. Olipa kyseessä alan asiantuntijan tai yksinkertaisen harrastajan näkökulma, Lämmitysuuni tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia syventyä sen eri puoliin. Tässä artikkelissa perehdymme Lämmitysuuni:n kiehtovaan universumiin tutkimalla sen alkuperää, sen vaikutuksia yhteiskuntaan ja sen mahdollisia vaikutuksia tulevaisuuteen. Liity joukkoomme, kun uppoudumme Lämmitysuuni:n jännittävään maailmaan ja löydämme kaiken, mitä tällä konseptilla on tarjota.
Tätä artikkelia tai sen osaa on ehdotettu yhdistettäväksi artikkeliin Pystyuuni. Yhdistämisestä saatetaan keskustella artikkelin keskustelusivulla. Tarkennus: Molemmat artikkelit käsittelevät vastavirtaperiaatteella toimivaa lämmitysuunia. Artikkelin nimestä ei ole esitystä. |
Suomalaiset puulla toimivat lämmitysuunit toimivat pääsääntöisesti vastavirtaperiaatteella[1].
Vastavirtauuni kehitettiin Ruotsin valtakunnassa 1700-luvulla arkkitehti Carl Johan Cronstedtin ja insinöörikenraali Fabian Wreden yhteistyönä. Tavoitteena oli tehostaa kylmien ja vetoisten kasarmien lämmitystä.[1]
Vastavirtauunin toimintaperiaatteena on johtaa tulipesässä syntyvät kuumat palokaasut uuniin kylkiin muurattuja poskikanavia pitkin takaisin alas ja vasta sitten varsinaista savukanavaa pitkin ylös savupiippuun. Tämä tehostaa merkittävästi lämmön talteenottoa.[2][3]
Pönttöuuniksi nimetty vastavirtauuni oli hyvin yleinen lämmityslaite vielä 1950-luvun Suomessa[2].